Lentolaivue 42

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pommituslentolaivue 42)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laivueen kalustona talvi- jatko- ja Lapin sodissa ollut konetyyppi, Bristol Blenheim.

Lentolaivue 42 oli Suomen ilmavoimien kaukotoimintalentolaivue, joka perustettiin vuonna 1940.[1] Laivue osallistui talvi-, jatko- ja Lapin sotaan osana Lentorykmentti 4:ää, ja oli ainut rykmentin laivueista, joka käytti pelkästään Bristol Blenheim -kalustoa. Laivue lakkautettiin vuonna 1952.[2]

Perustaminen ja talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueelle saapunut Blenheim-pommikone, tunnukseltaan OH-IPD (BL-137), 26. helmikuuta 1940 Jukajärven jäällä.

Lentorykmentti 4:n kolmas, talvisodan alkaessa pelkästään paperilla ollut kaukotoimintalaivue perustettiin 16. tammikuuta 1940. Kapteeni Armas Eskolan komentaman kolmilentueisen laivueen miehistö siirtyi Juvalle odottamaan Englannista ostettua Blenheim-kalustoaan 23. helmikuuta. Englantilaisten lentäjien ohjaamat 12 konetta saapuivat Juvan Jukajärven jäälle auratulle lentokentälle 26. helmikuuta. Koneet olivat lyhytnokkaisia IV-sarjan koneita.[3][4] Lyhyen koulutusjakson jälkeen laivue osallistui 4. maaliskuuta 1940 alkaen loppusodan ajan pommitustehtäviin torjuen venäläisten hyökkäyksiä Viipurinlahdella. Laivue ehti suorittamaan välirauhan alkamiseen mennessä 62 konekohtaista sotalentoa.[5] Koneita laivue menetti yhden, miehistötappiot olivat kolme kuollutta ja yksi sotavankeuteen joutunut.[6]

Välirauhan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskovan rauhan jälkeen laivue siirtyi Jukajärveltä Luonetjärven tukikohtaan, jossa koulutustoimintaa jatkettiin koko välirauhan ajan. 25. huhtikuuta 1940 seitsemän konetta miehistöineen siirtyi Porin lentokentälle kuukauden kestävälle komennukselle tehtävänään valvontalentojen lentäminen Itämerellä ja Ahvenanmaalla.[7] Laivueen koneet suorittivat välirauhan aikana myös ilmakuvauslentoja: 13. lokakuuta ja 11. marraskuuta 1940 kuvattiin Hangon vuokra-aluetta sekä touko-kesäkuussa 1941 Karjalankannaksella olevia venäläisten lentokenttiä.[8]

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan liikekannallepanossa kesällä 1941 laivue siirtyi Siikakankaan lentokentälle. Laivue lensi ensimmäisen sotalennon 28. kesäkuuta tiedustelemalla ja kuvaamalla yhdellä koneella tieosuudet Parikkala-Rautu ja Viipuri-Sortavala.[9] Nämä jäivät ainoiksi Siikakankaan kentältä suoritetuiksi lennoiksi. Laivue siirrettiin 3. heinäkuuta takaisin Luonetjärvelle, tehtävänään hyökkäämään valmistautuvan kenttäarmeijan tukeminen Karjalankannaksella.[10] Käskyn mukaisesti laivue pommitti 4. heinäkuuta yhdeksällä koneella Tyrjä-Ihala-tiellä olevia venäläisten joukkojenkuljetuksia ja panssarivaunuja, ja 8. heinäkuuta Elisenvaaran asemalla olevaa rautatiekalustoa, ensin kahdeksalla ja myöhemmin samana päivänä yhdeksällä koneella.[11]

Kolmas lentue lakkautettiin 18. marraskuuta konepulan vuoksi.[12] Laivueella oli vuoden päättyessä neljä kunnossa olevaa Blenheim-konetta.[13] Laivueenkomentajaksi määrättiin 4. elokuuta 1942 majuri Olavi Lumiala[14]

Vuoden 1943 ensimmäinen pommituslentotehtävä suoritettiin 19. helmikuuta, kun laivue osallistui koko rykmentin voimin tehtävään Sekeen asetehtaitten pommitukseen. LeLv 42:n pommitukseen osallistuneet neljä konetta saivat osumat maalialueelle.[15] Sekehen hyökkäystä seuraavana päivänä laivueen kolmas lentue perustettiin uudelleen kalustotilanteen kohennuttua. Lentokonetehtaalta saatujen koneiden lisäksi laivue sai neljä Blenheimiä Junkers Ju 88 -kalustoon siirtyvältä LeLv 44:ltä [16]

Laivueen nimeen liitettiin 14. helmikuuta 1944 toimintaa kuvaava etuliite, jolloin nimeksi tuli Pommituslentolaivue 42 (PLeLv 42). Samana päivänä laivueen uudeksi komentajaksi tuli majuri Kalle Kepsu.[17]

Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue osallistui Lapin sotaan osana Lentorykmentti 4:ää, joka oli alistettuna Lentoryhmä Sarkolle, suorittaen vetäytyvien saksalaisten joukkojen pommituksia sekä tiedustelulentoja, tukeutuen Paltamon, Pudasjärven ja Kemin lentokentille. 4. joulukuuta, ilmavoimien rauhanajan organisaatioon siirryttäessä, laivueen nimeksi tuli Pommituslentolaivue 41. Laivue lensi vuodenvaihteen tienoilla vain muutamia yksittäisiä sotalentoja, ja 20. tammikuuta saadun käskyn mukaisesti se siirtyi rauhanajan tukikohtaansa Luonetjärvelle 26. tammikuuta mennessä.[18][19] Laivue menetti Lapin sodassa kaksi Blenheimiä, molemmat ampui alas saksalaisten ilmatorjunta.[20]

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden valvontakomission kumottua syksyllä 1944 asettamansa lentokiellon, laivueen lentotoiminta jatkui Luonetjärven tukikohdassa koulutuksen muodossa Blenheim-kalustolla 1. elokuuta 1945 alkaen. Pommikonekalustosta luovuttiin 15. syyskuuta 1947 voimaan astuneen Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti, ja vuoden mittaisen siirtymäajan jälkeen laivueen uudeksi kalustoksi määrättiin 15. syyskuuta 1948 Messerschmitt Bf 109 -koneet.[21] Ensimmäiset MT-koneet saapuivat laivueelle lokakuun 1948 aikana.[22] Messerschmitt-kaluston käyttöiän lähetessä loppuaan laivue lakkautettiin Ilmavoimien uudelleenjärjestelyn yhteydessä 1. joulukuuta 1952. Laivueen talvisodan aikaisen toiminnan muistoksi Juvan kunnantalon pihalla olevaan siirtolohkareeseen kiinnitetty muistolaatta paljastettiin 5. heinäkuuta 1992.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Ilmavoimat sodan jälkeen. Tampere: Apali, 1999. ISBN 952-5026-14-0.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 19 – Lentorykmentti 4. Espoo: Kari Stenman, 2002. ISBN 951-98751-2-3.
  • Keskinen, Kalevi; Partonen, Kyösti; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat 1928–40. Espoo: Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99743-0-2.
  • Valtonen, Hannu: Pohjoinen ilmasota – Suomeen liittyviä sotatoimia syksystä 1944 kevääseen 1945. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1996. ISBN 951-95688-4-0.
  • Hämäläinen, Matti: Kolmen sodan pommittajat. Helsinki: Koala-kustannus, 2007. ISBN 978-952-5186-87-1.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat IV 1942. Espoo: Kari Stenman, 2007. ISBN 978-952-99743-2-0.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat V 1943. Espoo: Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-3-7.
  • Lukkarinen, Vilho; Pernaa, Veli: Suomen ilmavoimat 1944–1980. Ilmavoimien Kiltaliitto ry, 2008. ISBN 978-951-98226-4-8.
  • Hämäläinen, Matti: Blenheim BL-200 – onnekas pitkänokka. Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-242-5.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Keskinen; Stenman 2006 s. 194
  2. ↑ Keskinen; Stenman 1999 s. 6
  3. ↑ Hämäläinen 2009 s. 152
  4. ↑ Hämäläinen 2007 s. 15
  5. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 15
  6. ↑ Hämäläinen 2007 s. 41
  7. ↑ Hämäläinen 2007 s. 46
  8. ↑ Hämäläinen 2007 s. 48–49
  9. ↑ Hämäläinen 2007 s. 52
  10. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 22
  11. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 23
  12. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 33
  13. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 38
  14. ↑ Keskinen; Stenman 2007 s. 205
  15. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 58
  16. ↑ Keskinen; Stenman 2008 s. 206
  17. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 77
  18. ↑ Valtonen 1996 s. 341
  19. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 115
  20. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 130
  21. ↑ Lukkarinen; Pernaa 2008 s. 54
  22. ↑ Keskinen; Stenman 2002 s. 118
  23. ↑ Lentäjien kunniaksi 1939 – 1945 Tammenlehvän perinneliitto. Viitattu 30.9.2009. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lentolaivue_42&oldid=20724819”