Polkupyöräpallo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Polkupyöräpallo-ottelu
Polkupyöräpallon pelikenttä

Polkupyöräpallo (tai pyöräpallo) on pallopeli, jossa yritetään saada polkupyörän satulassa istuen palloa maaliin. Peli on hieman samanlaista kuin futsal, sillä sitä pelataan sisällä.

Polkupyöräpallo on suosittua muun muassa Itävallassa, Belgiassa, Tšekissä, Tanskassa, Ranskassa, Saksassa, Japanissa, Venäjällä ja Sveitsissä.

Peli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polkupyöräpallojoukkueisiin kuuluu kaksi pelaajaa, jotka yrittävät saada 600-grammaisen pallon vastustajan maaliin käyttäen polkupyörän renkaita tai omaa päätä[1]. Toinen pelaajista on maalivahti, toinen kenttäpelaaja. Puolustaessa maalivahti saa käyttää käsiä[1]. Ottelu koostuu kahdesta seitsemän minuutin erästä[1]. Pelaajien jalat eivät saa koskettaa missään vaiheessa maata[1]. Jos näin käy, vastustaja saa vapaapotkun[1]. Pelikentän pituus on kymmenestä 14 metriin[1].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polkupyöräpallon kehitti vuonna 1893 amerikkalais-saksalainen Nicholas Edward Kaufmann[1]. Pelistä tuli hiljalleen suosittu Euroopassa ja lajin ensimmäiset MM-kilpailut käytiin vuonna 1929[1]. Polkupyöräpalloa on vuotuisten MM-kilpailuiden lisäksi käyty mm. työläisolympialaisissa Asian Indoor Gamesissa.

Pyörä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polkupyöräpallon pyörä on hyvin erilainen kuin normaali polkupyörä[1]. Se on paljon painavampi kuin peruspolkupyörä[1]. Lisäksi siinä on vain yksi vaihde ja ei ollenkaan jarruja[1]. Sen satula on sijoitettu takapyörän keskiötä taaemmas, ja pyörällä on helppo mennä taaksepäin[1]. Pyörä maksaa suurinpiirtein kaksituhatta euroa[1].

Tunnettuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]