Poliittinen itsemurha
Poliittinen itsemurha tarkoittaa tilannetta, jossa poliitikon ehdottama laki, tekemä päätös, kannattama asia tai sanoma kommentti on niin epäsuosittu kansalaisten silmissä, että se auttamatta johtaa vaalitappioon tai virasta erottamiseen tai eroamiseen.[1][2] Myös tilannetta, jossa poliitikon urakehitys puolueessaan loppuu hänen käännyttyään puolueen johtoa vastaan, voidaan pitää poliittisena itsemurhana.[3]
Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marine Le Pen torppasi isänsä Jean-Marien vaaliehdokkuuden vuonna 2015, sillä hän piti isänsä antisemitistisiä kommentteja poliittisena itsemurhana.[4]
Paavo Väyrynen piti vuonna 2022 blogikirjoituksessaan mahdollisena poliittisena itsemurhana sitä, jos Keskusta tukisi Suomen Nato-jäsenyyttä.[5] Vuotta aiemmin hän oli käyttänyt samaa ilmaisua siitä, jos Keskusta vaatisi vähintään 15 000 suuruisen kiintiön asettamista työperäiselle maahanmuutolle.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ political suicide Political Dictionary. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Tolkki, Kristiina: Analyysi: Suomessa lapsilisä kuuluu myös miljonääreille, ja olisi poliittinen itsemurha vaatia asiaan muutosta 3.3.2020. Yleisradio. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Jokinen, Riku: "Se oli poliittinen itsemurha" Helsingin Sanomat. 20.10.2010. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Töyrylä, Katriina: Ranskan äärioikeiston johtaja tuohtui isänsä juutalaiskommenteista – "poliittinen itsemurha" Yleisradio. 8.4.2015. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Väyrynen, Paavo: ”Tekeekö Keskusta poliittista itsemurhaa?” Uusi Suomi. 11.4.2022. Viitattu 6.9.2022.
- ↑ Väyrynen, Paavo: Tekeekö Keskusta poliittista itsemurhaa? paavovayrynen.fi. 8.4.2021. Viitattu 6.9.2022.