Poikasopraano

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Poikasopraano tarkoittaa poikalaulajaa, jonka ääniala yltää sopraanon tasolle ennen murrosiän aloittamaa äänenmurrosta eli äänen mutaatioita. Puhdas poikasopraano soi kirkkaana ja ilman vibratoa. Äänenmurroksen jälkeen pojista tulee bassoja, baritoneja tai tenoreita.

Pojat, jotka haluavat liittyä kuoroon aloittavat harrastuksensa yleensä 7-9 vuoden iässä. He laulavat poikaäänissä (sopraanossa tai altossa) äänenmurrokseen asti, jolloin vuodet poikalaulajana ovat ohi. Joissain kuoroissa pojat voivat jatkaa miesäänissä äänenmurroksensa jälkeen. Suomessa Helsingin Tuomiokirkon Cantores Minores-poikakuoro on kouluttanut jo yli viidenkymmenen vuoden ajan poikasolisteja, jotka ovat esiintyneet mm. Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla, Nilsiän Opera Cava -festivaalilla sekä kuoron omissa konserteissa.

Johann Sebastian Bach sävelsi tunnetusti musiikkiaan poikakuorolle. Nykyään äänenmurros alkaa pojilla yhä aikaisemmin verrattuna Bachin elinvuosiin. Bach lauloi itse poikasopraanona 16-vuotiaaksi.

Tunnettuja poikasopraanorooleja oopperoissa on säveltänyt muun muassa Mozart (Taikahuilun 3 poikaa), Puccini (Toscan paimenpoika ja Gianni Schicchin Gherardino) ja Claude Debussy oopperassaan Pélléas ja Mélisande. Poikasopraanoa käytetään myös kevyen musiikin parissa (Suomessa esimerkiksi Stratovarius).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]