Poikani Jack
| Poikani Jack | |
|---|---|
| My Boy Jack | |
 |
|
| Ohjaaja | Brian Kirk |
| Käsikirjoittaja | David Haig |
| Perustuu | My Boy Jack -näytelmä |
| Tuottaja | Michael Casey |
| Säveltäjä | Adrian Johnston |
| Kuvaaja | David Odd |
| Leikkaaja | Tim Murrell |
| Pääosat | Daniel Radcliffe |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Britannia |
| Levittäjä | FS Film Oy |
| Ensi-ilta | 11. marraskuuta 2007 |
| Kesto | 93 min. |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Poikani Jack[1] (My Boy Jack) on 2007 valmistunut brittiläinen televisiodraama. Se perustuu David Haigin vuonna 1997 julkaisemaan näytelmään My Boy Jack.[2] Televisiotuotanto kuvattiin elokuussa 2007.[3] Televisioversio ei sisällä näytelmän kolmatta näytöstä.
Tositapahtumiin pohjautuva draama kertoo isänmaallisesta ja militaristisesta brittirunoilija Rudyard Kiplingistä, joka ensimmäisen maailmansodan puhjettua käyttää suhteitaan ja järjestää Jack-pojalleen paikan jalkaväen upseerikoulussa, vaikka poika on huonon näkönsä takia käytännössä palveluskelvoton. 18-vuotias Jack katoaa Loos'n taistelussa, minkä jälkeen Kipling vaimoineen yrittää selvittää hänen kohtalonsa.[2] Draama tutkailee läheisen menettämisen vaikutusta perheen sisäisiin suhteisiin.
Daniel Radcliffe näyttelee kirjailija Kiplingin Jack-poikaa. Kiplingiä esittää Daniel Haig ja äidin osassa nähdään Kim Cattrall.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ My Boy Jack Elonet. Viitattu 14.7.2011.
- ↑ a b My Boy Jack – The true story behind the drama. ITV.com. Arkistoitu 3.11.2007. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ My Boy Jack, Cast, Production Credits, Web Credits. PBS.org. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Timo Malmi: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 2009, nro 17.11., s. 38.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forsberg, Tiina: Poikani Jack Film-O-Holic.com. 17.7.2009. Viitattu 28.3.2021.
- My Boy Jack British Empire. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
- Moss, Robert F.: And You’ll Be a Man, My Son The New York Times. 20.4.2008. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)