Pohjois-Savo (1925–1931)
| Pohjois-Savo | |
|---|---|
 Lehden ensimmäisen varsinaisen numeron etusivu. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Pohjois-Savon Kirjapaino Oy |
| Perustettu | 1925 |
| Lakkautettu | 1931 |
| Päätoimittaja | Yrjö Collan (Linkola), Eino Leskinen, E. J. Paavola |
| Sitoutuneisuus | Kansallinen Edistyspuolue |
| Kotikunta | Kuopio |
| Ilmestymistiheys | 3 kertaa viikossa |
| Aiheesta muualla | |
| Digitoituna kansalliskirjastossa | |
Pohjois-Savo oli Kuopiossa vuosina 1925–1931 ilmestynyt edistyspuolueen sanomalehti. Oman puolueensa, Helsingin Sanomien ja kuopiolaisen suurliikemiehen Lauri Hallmanin rahoittama lehti oli journalistisesti edellä kilpailijoitaan, mutta osoittautui kannattamattomaksi ja teki lopulta vararikon. Hallman perusti sen tilalle samannimisen sitoutumattoman sanomalehden.[1]
Lehden perustaminen ja sen ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuopion Sanomien lakattua vuonna 1921 kaupungin edistysmieliset ryhtyivät puuhaamaan sen tilalle uutta sanomalehteä. Ensimmäinen yritys oli ilmoituslehti Kuopio, joka vuonna 1923 ei edennyt näytenumeroa pitemmälle. Vuonna 1925 puolueen äänenkannattajan julkaisemista varten perustettiin Pohjois-Savon Kirjapaino Oy, jonka pääosakkaiksi tulivat Helsingin Sanomat ja liikemies Lauri Hallman. Pääoman turvin ostettiin Seinäjoelta Etelä-Pohjanmaa -lehden kirjapaino sekä Kuopion Haapaniemenkatu 32:sta tarvittava kiinteistö. Julkaisuyhtiön johtokuntaan kuului tunnettuja edistyspuoluelaisia ja lehtihankkeen toteuttajia. Sen puheenjohtajana toimi vuoteen 1928 saakka tukkuliikkeen johtaja Juho Pulkkinen, vuosina 1929–1930 Hallmanin palveluksessa ollut prokuristi T. Tolonen ja viimeisenä toimintavuotena taloudenhoitaja Ilmari Leino.[2]
Lehden ohjelma oli vapaamielinen, kansanvaltainen ja yhteiskunnallisia uudistuksia kannattava. Se kiinnitti erityistä huomiota myös talouselämän kysymyksiin ja korosti sivistyneistön merkitystä. Vähemmälle huomiolle jäivät suomalaisuusaate sekä puolustus- ja suojeluskuntalaitoksen kehittäminen.[3] Porvarillisista kuopiolaislehdistä Pohjois-Savo vastusti jyrkimmin lapuanliikettä heti alusta lähtien. Pahimpana lapualaisväkivallan aikana lehden toimittajat joutuivat uhkailujen kohteeksi ja sen päätoimittaja joutui turvautumaan poliisin apuun turvallisuutensa varmistamiseksi.[4]
Toimitus ja lehden sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Savon taloudenhoitajaksi ja päätoimittajaksi ryhtyi hankkeen innokkaimpiin puuhamiehiin kuulunut edistyspuolueen piirisihteeri Yrjö Collan (Linkola). Hänen erottuaan vuoden 1928 lopussa päätoimittajina työskentelivät vähän aikaa puolueen lähettämä Eino Leskinen ja vuosina 1929–1931 Savon entinen toimittaja E. J. Paavola, joka oli Martti Kekäläisen jälkeen ollut lehden toimitussihteerinä. Vuonna 1928 lehden palvelukseen tuli Yrjö Collanin veli Martti Collan (vuodesta 1929 Linkola), joka valittiin Paavolan jälkeen toimitussihteeriksi. Lehden toimituskunta oli nuorekasta ja innostunutta ja Paavola aikanaan Suomen nuorin poliittisen päivälehden päätoimittaja. Vakituisia avustajia olivat edistyspuolueen johtohahmoihin kuulunut Ari Korhonen, puoluesihteeri Jussi Oksanen ja professori Albert Hämäläinen.[5]
Kolmesti viikossa 7-palstaisena ja tavallisesti nelisivuisena ilmestyneen lehden taitossa ilmoitukset ja pääkirjoitus olivat vanhanaikaisesti etusivulla ja uutiset sisäsivuilla. Toisaalta Pohjois-Savo käytti kuvia ja pyrki otsikoinnissaan herättämään huomiota. Pääkirjoitukset käsittelivät poikkeuksellisen paljon maakunnallisia kysymyksiä. Uutisoinnissa keskityttiin paikallishallinnollisiin, yhteiskunnallisiin, valtiollispoliittisiin ja taloudellisiin aiheisiin. Paikallisuutisista tärkeimpiä olivat kulttuuriuutiset ja järjestötoiminta. Urheilu-uutisten osuus oli suurempi kuin muilla tuon ajan kuopiolaislehdillä,[6] joita olivat Savo, Savon Sanomat ja Savon Työ[7]. Uutislähteinä käytettiin Suomen tietotoimistoa sekä jonkin verran muista lehdistä lainattua aineistoa. Pakinoista yli puolet oli lähtöisin E. J. Paavolan kynästä. Vuonna 1928 lehti ryhtyi julkaisemaan viihteellistä viikkoliitettä ja samana vuonna siihen ilmestyi myös ensimmäinen sarjakuva. Mielipidekirjoituksissaan lehti oli räväkkä, toisinaan pahennustakin herättävä, ja sitä syytettiin ehkä aiheellisestikin Lauri Hallmanin äänitorvena toimimisesta. Kokonaisuutena Pohjois-Savo oli virkeä ja vapaamielinen keskustalehti ja aikanaan yksi Kuopion moderneimmin ja monipuolisimmin toimitetuista sanomalehdistä.[8]
Kirjapaino ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytettynä ostettu kirjapaino käsitti laakapainokoneen ja yhden latomakoneen. Vuonna 1928 hankittiin uusi Linotype-latomakone. Kirjapainon faktorina toimi aluksi T. Vainikainen, kunnes Collanin luovuttua taloudenhoitajan ja päätoimittajan tehtävistään taloudenhoitaja-faktoriksi valittiin Ilmari Leino. Lehden ilmoitushankkijana toimi Seinäjoelta kirjapainon mukana muuttanut Eero Martikainen.[9]
Pohjois-Savo kävi levikkikilpailuun kustannuksia säästämättä ja journalististen sääntöjen rajoja hipovin menetelmin. Erityisesti maaseudun lukijoita houkuteltiin halvoilla tilaushinnoilla, arpajaisilla sekä maaseutupalstoilla ja suurilla pitäjänumeroilla. Kilpailijat syyttivät lehteä tilaus- ja ilmoitushintojen polkemisesta sekä ilmoitusten julkaisemisesta uutisina. Vuonna 1926 perustettiin asioimisto Iisalmeen, kun sikäläinen Salmetar oli muuttunut kokoomuksen äänenkannattajaksi. Yrityksistä huolimatta Pohjois-Savo ei onnistunut tunkeutumaan maaseudulle ja sen levikkialueeksi jäi Kuopion kaupunki lähikuntineen. Levikin kasvulle ei ollut edellytyksiäkään, sillä edistyspuolueen kannatus Kuopion vaalipiirissä oli laskussa, eikä vuoden 1924 jälkeen puolue saanut alueelta yhtään kansanedustajaa.[10]
1920-luvun lopulla alkanut taloudellinen lamakausi koetteli ankarasti lehden julkaisuyhtiön taloutta. Se joutui ottamaan Hallmanin ja Eljas Erkon takaamaa lainaa ja sai puolueeltaan avustuksia ja takauksia. Vuonna 1931 yhtiön velat olivat lähes kaksi kertaa suuremmat kuin sen varat, eikä toimintaa enää voitu jatkaa. Lehti teki vararikon, jonka selvittelyssä Hallman osti sen kiinteistön ja koneet. Hän perusti uuden yhtiön ja alkoi julkaista sen nimissä uutta Pohjois-Savo -nimistä lehteä, joka oli puoluepoliittisesti sitoutumaton.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piironen, Kaija: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa II: Kuopion sanomalehdistön historia 1918–1979. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1982. ISBN 951-657-103-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 257. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-240-5.
- ↑ Piironen, s. 160–162, 166.
- ↑ Piironen, 165–166.
- ↑ Piironen, s. 170.
- ↑ Piironen, s. 166–169.
- ↑ Piironen, s. 170–171.
- ↑ Piironen, 38.
- ↑ Piironen, s. 169, 171–173.
- ↑ Piironen, s. 164.
- ↑ Piironen, s. 163–164.
- ↑ Piironen, s. 162–163.