Pohjois-Euroopan tasanko
Pohjois-Euroopan tasanko tai alanko (saks. Norddeutsches Tiefland, "Pohjois-Saksan alanko" tai Mitteleuropäische Tiefebene, "Keski-Euroopan alanko"; puol. Nizina Środkowoeuropejska, "Keski-Euroopan tasanko"; tansk. Nordeuropæiske Lavland ja holl. Noord-Europese Laagvlakte, "Pohjois-Euroopan alanko"; ransk. Plaine d'Europe du Nord, "Pohjois-Euroopan tasanko") on geomorfologinen alue Euroopassa, joka ulottuu Belgiasta Puolaan.[1]
Nimensä mukaisesti kyseessä on alava alue, joka rajautuu pohjoisessa Pohjanmereen ja Itämereen ja etelässä Koillis-Ranskan, Keski- ja Etelä-Saksan, Tsekin ja Etelä-Puolan ylänkö- ja vuoristoalueisiin. Se yhtyy idässä Itä-Euroopan tasankoon.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Euroopan tasanko on alavaa aluetta, pääosin 0-200 m merenpinnan yläpuolella. Alue on suurimmaksi osaksi viljelysmaata, mutta siihen kuuluu myös soita, nummia ja järviä.
Tasangon länsireunalla, Pohjanmeren rannikolla, sijaitsee Vattimeri. Itämeren rannikolla puolestaan sijaitsee suuria makeanveden laguuneja eli haffeja, joista tärkeimmät ovat lännestä itään Oderin-, Veikselin- ja Kuurinhaffi.
Joet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluetta halkovista joista tärkeimpiä ovat, lännestä itään, Ems, Weser, Elbe, Oder ja Veiksel. Myös Rein laskee Pohjanmereen aivan tasankoalueen länsipäässä.[2]
Valtiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan valtioista Pohjois-Euroopan tasankoon kuuluvat Belgian pohjoisosat (Flanderi), Alankomaat ja Tanska kokonaisuudessaan, Saksan pohjoisosa (Nordrhein-Westfalenin länsi- ja pohjoisosat, suurin osa Ala-Saksia, Bremen, Hampuri, Schleswig-Holstein, Mecklenburg-Etu-Pommeri, Berliini, Brandenburg, sekä Saksin ja Saksi-Anhaltin pohjoisosat) sekä suurin osa läntistä ja keskistä Puolaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Woronko, B., Dąbski, M. (2022). "The North European Plain". Teoksessa: Oliva, M., Nývlt, D., Fernández-Fernández, J.M. (toim.) "Periglacial Landscapes of Europe". Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-14895-8_12
- ↑ European Plain Britannica.com. Viitattu 15.1.2025. (englanniksi)