Pohjantähkiö
| Pohjantähkiö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Kladi: | Commelinids |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: | Tähkiöt Phleum |
| Laji: | alpinum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phleum alpinum |
|
| Katso myös | |
Pohjantähkiö (Phleum alpinum) on monivuotinen heinälaji tähkiöiden suvussa.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjantähkiö kasvaa 15–35 senttimetriä korkeaksi. Korsi on pysty, sileä ja 2–4-solmuinen, tyvi ei ole paksuuntunut. Lehdet ovat vuorottain, ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät. Lehtilapa on 3–5 millimetriä leveä, pitkäsuippuinen, litteä ja usein violetinsävyinen, ylin lehti on lyhyt ja väljätuppinen. Kieleke on 1–2 mm pitkä. Kukinto on 1–3 cm pitkä, pysty, lähes palleromainen, tiheä, karhea ja usein sinipunainen, tähkämäinen röyhy. Tähkylät ovat 3–3,8 mm pitkät, litteät ja yksikukkaiset, kukat kaksineuvoiset. Kaleet ovat teräväselkäiset, selkä pitkäkarvainen, tylpät, mutta pitkäotaiset. Ota on noin kaleen pituinen ja hieman uloskaartuva. Helpeet ovat kaleita lyhyempiä ja vihneettömiä. Hedelmä on yksisiemeninen pähkylä eli jyvä. Pohjantähkiö on tuulipölytteinen.[2] Lähilajiin nurmitähkiöön verrattuna pohjantähkiön kukinto on enemmän pallero- kuin lieriömäinen, lyhyempi pituuteensa nähden.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjantähkiö kasvaa Suomessa tunturiniityillä, koivikoissa ja lumenviipymäpaikoilla, rannoilla, puronvarsilla, pihoilla ja tienvarsilla. Se on yleinen maan pohjoisosassa Kainuusta ja Oulun korkeudelta alkaen. Etelämpänä Suomessa pohjantähkiö on harvinainen tulokas.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Phleum alpinum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pohjantähkiö (Phleum alpinum)
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Pohjantähkiön (Phleum alpinum) levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Pohjantähkiö (Phleum alpinum)
|