Aleksanteri Suuren elämäkerta (Plutarkhos)
| Aleksanteri Suuren elämäkerta | |
|---|---|
| Kirjailija | Plutarkhos |
| Kieli | klassinen kreikka |
| Genre | elämäkerta |
| Julkaistu | n. 100 |
| Sarja: Kuuluisien miesten elämäkertoja | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aleksanteri Suuren elämäkerta on osa antiikin kreikkalaisen filosofi ja elämäkertakirjailija Plutarkhoksen kuuluisista rinnakkaisista elämäkerroista. Elämäkerroissa Plutarkhos vertaa yleensä kuuluisan antiikin kreikkalaisen ja roomalaisen henkilön elämiä rinnakkain. Makedonian kuningas Aleksanteri Suuren rinnalle Plutarkhos asettaa Rooman diktaattori Julius Caesarin. Tämän elämäkerran lisäksi Plutarkhos kirjoitti myös pari lyhyempää teosta Aleksanterista. Plutarkhos kirjoitti teoksensa 100-luvun jaa. alkupuolella.[1]
Plutarkhoksen teokset eivät ole historiantutkimusta vaan elämäkertoja, ja Aleksanterin elämäkerta voidaankin nähdä kokoelmana anekdootteja, jotka paljastavat Aleksanterin hyveitä ja paheita. Plutarkhoksen pääteema on, kuinka Aleksanteri toi valloitustensa ansiosta sivilisaation barbaarien keskuuteen. Aleksanteri oli eräänlainen käytännön filosofi, joka paransi ihmiskuntaa epätavallisella, mutta tehokkaalla tavalla.[2]
Vertailu Caesarin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Plutarkhos vertaa Aleksanteria ja Julius Caesaria, koska hän kertoo, ettei halua vain verrata valloittajia vaan myös hallitsijoita. Caesar ei vain valloittanut Galliaa, vaan teki itsestään myös Rooman hallitsijan. Aleksanteri ja Caesar olivat kummatkin kunnianhimoisia, sotilaallisia neroja; kummatkin joutuivat ystäviensä pettämiksi ja kuolivat ennenaikaisesti. Kummatkin miehet sopivat varoitukseksi keisareille, jotka hallitsivat Plutarkhoksen aikana, eritoten Rooman keisari Trajanukselle, joka ihaili suuresti Aleksanteria. Trajanus valloitti ja liitti useita uusia alueita Rooman valtakuntaan. Plutarkhos ei sinänsä tuomitse valloituksia, mutta painottaa, että henkilön todellinen arvo mitataan muilla kriteereillä.[3]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Plutarkhos sanookin, ettei hän kirjoita historiaa, Aleksanterin elämäkerta on pisin Plutarkhoksen elämäkerroista.[3] Plutarkhos tiesi, että Aleksanterin ja Caesarin elämäkerrat kiinnostivat ihmisiä ja että ne joutuisivat kritiikin kohteeksi. Hän mainitseekin, ettei aio kertoa kaikkea näiden henkilöiden merkittävistä teoista, vaan aikoo valaista henkilöiden personallisuutta jopa heidän lausahduksiensa ja vitsiensä kautta.[4]
Plutarkohksen tyyli on kirjoittaa tapahtumista lyhyesti ja sen jälkeen käsitellä niihin liittyviä anekdootteja, jotka valaisevat Aleksanterin luonnetta jollan tavalla. Esimerkiksi Issoksen taistelu käsitellään yhdessä lauseessa, mutta sitä seuraa joukko tarinoita, jotka kuvaavat Aleksanterin asennetta kuninkuuteen ja hänen tarvetta itsehillintään. Plutarkhoksen tapa liukua tapahtumien ja anekdoottien välillä ei ole kovin selvä, ja joskus tapahtumien selostuksen sijaan hän tarjoaa vain joukon tapahtumaan liittyviä tarinoita. Teoksen viidennessä osassa, joka käsittelee vuosia 330–327 eaa., Plutarkhos ei enää käsittele asioita kronologisessa järjestyksessä. Plutarkhos kertoo Aleksanterin alkaneen käyttää persialaisia vaatteita Dareios III:n kuoleman jälkeen. Tämä suututti Aleksanterin makedonialaiset sotilaat. Tämän jälkeen Plutarkhos selostaa useita anekdootteja, jotka kertovat kuinka Aleksanterin ja hänen sotilaittensa välit kiristyivät. Plutarkhos selostaa usean historiallisen tapahtuman, kuten Filotaan oikeudenkäynnin ja kuoleman, Kleitoksen murhan ja Aleksanteriin kohdistuneen salajuonen; Hän ei kuitenkaan aseta näitä tapahtumia kronologiseen järjestykseen.[3]
| Kappaleet | Ajanjakso (eaa.) | Yhteenveto[3] |
|---|---|---|
| 1–10 | 356–336 | Aleksanterin syntymä; hänen luonnolliset ominaisuutensa, koulutuksensa ja nuoruus aina Filippos II:n kuolemaan asti. |
| 11–23 | 336–333 | Aleksanteri nousee valtaan ja alistaa Tonavan eteläpuoliset heimot ja Kreikan. Ensimmäiset voitot persialaisia vastaan Granikoksella ja Issoksella. Kappale käsittelee Aleksanterin sotilaallista neroutta. Lisäksi käsitellään sitä kuinka hän suree Theban tuhoa, kuinka hän ihannoi filosofeja ja hänen asennettaan kuninkuuteen. |
| 24–28 | 333–331 | Egyptin valtaus ja Aleksanterin matka Siwahiin Ammonin oraakkelin luokse. Plutarkhos käsittelee Aleksanterin yhteyttä jumaliin. |
| 29–42 | 331–330 | Gaugamelan taistelu, Babylonian ja Persian valtaus. Aleksanteri valtansa huipulla, Persian valloittajana ja ”Aasian kuninkaana”. |
| 43–56 | 330–327 | Dareios III:n kuoleman jälkeen Aleksanteri omaksuu persialaisen pukeutumistyylin. Aleksanterin ja makedonialaisten välit huononevat; mikä ilmenee muun muassa Filotaan teloituksesta ja Kleitoksen taposta. |
| 57–66 | 327–325 | Sotaretki Intiaan, Hydaspesjoen taistelu, sotilaiden kapina Hyfasisjoella. Matka Induksella ja Intian valtamerellä. |
| 66–77 | 325–323 | Aleksanteri palaa Susaan ja Babyloniin. Aleksanterin kuolemaa edeltäneet enteet. Aleksanterin kuolema ja kuoleman jälkeiset tapahtumat. |
Plutarkhoksen lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisesti Aleksanteri Suurta käsittelevät lähteet on jaoteltu vulgata-lähteisiin, joille kaikille on yhteistä että ne seuraavat Kleitarkhoksen elämäkertaa, ja niin sanottuihin hyviin lähteisiin, jotka seuraavat Ptolemaioksen elämäkertaa. Plutarkhoksen teoksen ei voi sanoa kuuluvan täysin kumpaankaan näistä ryhmistä.[5] Plutarkhos eli noin 400 vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja hän käytti useita lähteitä elämäkertaa kirjoittaessaan, mutta Aleksanterin elämän pääpiirteet juontavat juurensa vulgata-traditiosta.[6] Esimerkiksi Tarnin mielestä Plutakhoksen elämäkerta kuului omaan kolmanteen ryhmäänsä.[7]
Plutarkhoksen elämäkerta eroaa muista nykypäivään säilyneistä lähteistä siten, että se sisältää paljon tarinoita Aleksanterin lapsuudesta. Nämä tarinat ovat luultavasti peräisin Marsyaan teoksesta Aleksanterin koulutuksesta.[5]
Plutarkhos mainitsee myös useaan otteeseen käyttäneensä useaa Aleksanterin itsensä kirjoittamaa kirjettä. Niiden aitoudesta ei ole varmaa tietoa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hammond, N. G. L.: Sources for Alexander the Great: An analysis of Plutarch’s Life and Arrian’s Anabasis Alexandrou. Cambridge classical studies. Cambridge: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9780521714716. (englanniksi)
- Tarn, W. W.: Alexander the Great: Volume 2, Sources and studies. Cambridge: Cambridge University Press, 2003 (uusintapainos). ISBN 9780521531375. (englanniksi)
- Waterfield, Robin & Stadter, Philip A.: Greek lives: A selection of nine Greek lives. Oxford: Oxford University Press, 1998. ISBN 0-19-282501-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bosworth, s. 295.
- ↑ Lendering, Jona: Plutarch of Chaeronea Livius.org. Arkistoitu 21.7.2009. Viitattu 10.5.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Waterfield, s. 306–307.
- ↑ Hammond, s. 5.
- ↑ a b Lendering, Jona: Alexander the Great: the 'good' sources Livius.org. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Yardley, John & Heckel, Waldemar: Epitome of the Philippic history of Pompeius Trogus, s. 34–36. New York: Oxford University Press, 1997. ISBN 9780198149071. (englanniksi)
- ↑ Tarn.
- ↑ Perrin, Bernadotte: Plutarch's Sources. Johdanto teokseen Plutarch: The Parallel Lives: Life of Alexander. Vol. VII. Cambridge, Massachusetts: Loeb Classical Library, 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plutarch: The Parallel Lives: Life of Alexander. (englanniksi)
- Πλούταρχος: Βίοι Παράλληλοι: Αλέξανδρος. (muinaiskreikaksi)