Plurisentrinen kieli
Plurisentrisillä kielillä tarkoitetaan kieliä, joita käytetään ja normitetaan useassa eri maassa tai kieliyhteisössä, jolloin niille syntyy useita, toisistaan hieman poikkeavia kansallisia tai alueellisia standardi- eli yleiskieliä.[1] Tarkemmin plurisentrisen kielen voi määritellä kieleksi, jota käytetään vähintään kahdessa valtiossa tai kahdella hallintoalueella, joissa sillä on virallinen asema kansalliskielenä, yhtenä kansalliskielistä tai alueellisena kielenä. Näillä kielen muodoilla on omat norminsa, jotka yleensä nähdään osana kansallista ja henkilökohtaista identiteettiä, ja käyttämällä näitä alueellisia normeja valtiot tai hallintoalueet ottavat itselleen normituskeskuksen aseman.[2]
Monet ns. suuret maailmankielet ovat plurisentrisiä; esimerkiksi englantia käytetään virallisena tai vakiintuneena yleiskielenä yli seitsemässäkymmenessä valtiossa. Itävallan Grazissa, Itävallansaksan seuran (Gesellschaft für Österreichisches Deutsch) yhteydessä toimiva kansainvälinen plurisentristen kielten työryhmä on määrittänyt plurisentrisiksi ainakin seuraavat kielet: albania, arabia, aramea, armenia, baski, bengali, bhodžpuri, englanti, espanja, guaraní, hausa, heprea, hindi, hokkien (min-kiinalainen kieli), hollanti, iiri, italia, karjala, katalaani, ketšua, kiina, korea, kreikka, kroatia, kurdi, malaiji, oksitaani, pandžabi, paštu, persia, portugali, ranska, romania, ruotsi, saksa, serbia, swahili, tamazight, turkki, unkari, urdu, venäjä. Lisäksi etenkin Amerikassa ja Afrikassa saattaa olla lukuisia plurisentrisiä kieliä, joiden tilanteesta ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa.[2] Myös monet saamelaiskielet sopivat plurisentrisen kielen määritelmään.[3]
Plurisentrisillä kielillä on yleensä ”emomuoto” tai hallitseva muoto, joka usein on historiallisesti alkuperäinen (esimerkiksi Britannian englanti verrattuna muihin englannin kielen muotoihin) ja jolla on usein ensisijainen asema myös kielen normittamisessa. Sen rinnalla ”ei-dominantit varieteetit” ovat yleensä vähemmän arvostettuja, niillä on vähemmän puhujia, vähemmän poliittista ja taloudellista valtaa ja vähemmän vaikutusta johtavassa normituskeskuksessa tapahtuvaan normittamiseen. On kuitenkin myös symmetrisempiä asetelmia: esimerkiksi Alankomaissa ja Belgiassa puhuttu hollanti ovat toisiinsa verraten varsin tasa-arvoisessa asemassa.[2] Vähemmän dominantti kielimuoto ei myöskään välttämättä ole vähemmän arvostettu, esimerkiksi suomenruotsilla voi Ruotsin julkisessa kielenkäytössä olla hyvinkin arvostettu asema.[4]
Kielten plurisentrisyys asettaa haasteita esimerkiksi kieliteknologian kehittämiselle,[2] koulutusjärjestelmän kehittämiselle ja maahanmuutto- sekä kielipolitiikalle.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ plurisentriset kielet · Issue #4454 · Finto-ehdotus/YSE GitHub. Viitattu 1.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Barbara Schuppler, Martine Adda-Decker, Catia Cucchiarini, Rudolf Muhr: An introduction to pluricentric languages in speech science and technology. Speech Communication, 1.1.2024, 156. vsk, s. 103007. doi:10.1016/j.specom.2023.103007 ISSN 0167-6393 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Rudolf Muhr, Josep Angel Mas Castells, Jack Rueter: European Pluricentric Languages in Contact and Conflict. Peter Lang, 9.12.2019. ISBN 978-3-631-80308-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Pluricentriska språk Språkbruk. 31.12.2005. Viitattu 1.4.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Božović, Dušica: Pluricentric Languages as Heritage Languages in Finland : An Analysis of Pluricentric Language Status and Teaching Practice in The Diasporic Context as a Part of The Finnish Educational System helda.helsinki.fi. 2023. Viitattu 1.4.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plurisentristen kielten verkkosivusto pluricentriclanguages.org.