Siirry sisältöön

Place de l’Hôtel-de-Ville

Wikipediasta
Place l’Hôtel-de-Ville ja Pariisin kaupungintalo.
Näkymä Place de l’Hôtel-de-Villeltä etelään, taustalla Notre Damen katedraali. Kaupungintalo jää kuvan ulkopuolelle vasemmalle.

Place de l’Hôtel-de-Ville (virallisesti Place de l’Hôtel-de-Ville – Esplanade de la Libération) on aukio Pariisin keskustassa Pariisin kaupungintalon eli Hôtel-de-Villen edustalla Seinen pohjoisrannalla, 4. arrondissementin alueella. Aukiolla järjestetään monenlaisia tapahtumia ja näyttelyitä.

Aukion alkuperäinen nimi on Place de Grève[1], mutta usein siitä on käytetty lyhyesti nimeä La Grève.[2] Nimi johtuu ranskan kielen hiekkarantaa tai hiekkasärkkää tarkoittavasta sanasta grève,[2] sillä aukio oli alkujaan rakennettu joen varressa olleen hiekkarannan paikalle. Vuonna 1803 aukio sai sen laidalla olevan kaupungintalon mukaan nimen nimen Place de l'Hôtel de ville.[1]

Aukion viralliseksi nimeksi muutettiin vuonna 2013 Pariisin pormestari Bertrand Delanoën aloitteesta Place de l’Hôtel-de-Ville – Esplanade de la Libération. Nimen jälkimmäinen osa ”Vapautuksen Esplanadi” viittaa vuoden 1944 Pariisin vapautukseen. Kenraali Charles de Gaulle piti välittömästi vapautuksen jälkeen 25. elokuuta 1944 kaupungintalon parvekkeella kuuluisan puheensa pariisilaisille.[3]

Robert-François Damiensin teloitus 26. maaliskuuta 1757

Aukio oli aikoinaan Pariisin tärkein teloituspaikka, jossa järjestettiin hirttäjäisiä ja roviolla polttamisia. Keskiajalla elänyt kirjailija ja vapaa-ajattelija Marguerite Porette kuoli roviolla 1. kesäkuuta 1310.[4] Täällä teloitettiin muun muassa 27. toukokuuta 1610 Ranskan kuningas Henrik IV:n murhannut François Ravaillac, joka revittiin hevosilla neljään osaan.[5] Kuuluisa rosvo Cartouche murskattiin teilipyörällä vuonna 1721.[4] Robert-François Damiens oli viimeinen, joka tuomittiin revittäväksi kuudella hevosella neljään osaan 26. maaliskuuta 1757 majesteettirikoksesta eli murhayrityksestä puukotettuaan kuningas Ludvig XV:tä.[4]

Paikalla sijaitsi Ranskan vallankumouksen aikana myös ensimmäinen giljotiini,[6] jossa ensimmäisenä teloitettiin maantierosvo[7] ja ryöstömurhaaja Nicolas Jacques Pelletier 25. huhtikuuta 1792.[8] Tämän jälkeen giljotiini oli 21. elokuuta 1792 – 10. toukokuuta 1793 Place du Carrouselilla. Marraskuussa 1794 giljotiiini palasi takaisin Place de la Révolutionilta.

Terrorin ajan jälkeen aukiolla mestattiin giljotiinissa :

Viimeinen teloitus aukiolla tapahtui vuonna 1830.

Ensimmäinen raatihuone rakennettiin aukion laidalle kauppiaitten killan johtaja, kolmannen säädyn puhemies Étienne Marcelin aikana vuonna 1357. Nykyinen kaupungintalo on vuosina 1873–1892 rakennettu kopio 1500-luvulla rakennetusta edellisestä kaupungintalosta, joka tuhoutui tulipalossa Pariisin kommuunin kukistamisen yhteydessä vuonna 1871. Aukio muutettiin kokonaan jalankulkualueeksi vuonna 1982.[9]

Aukio toimi kauan myös työttömien vakinaisena kokoontumispaikkana, josta varsinkin tilapäisiin töihin tekijöitä etsivät saattoivat sellaisia helposti löytää. 1800-luvulla paikalle kokoontuivat usein myös lakkoon ryhtyneet työläiset. Tämä johti siihen, että paikan nimenä käytetty ranskan kielen sana grève (hiekkaranta, hiekkasärkkä) merkitsee nykyisin myös lakkoa.[2][10][11]

  1. 1 2 Hôtel de Ville equipement.paris.fr. Viitattu 22.5.2016. (ranskaksi)
  2. 1 2 3 Edwin Hagfors: Ranskalais-suomalainen sanakirja, s. 496, hakusana grève (jonka kohdalla mainitaan myös paikannimi La Grève). Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1914.
  3. Paris: la place de l'Hôtel de Ville devient l'Esplanade de la Libération (ranskaksi) L’Express 22.4.2013. Viitattu 22.5.2016.
  4. 1 2 3 2700 têtes sont tombées place de la Révolution www.paris.fr. Viitattu 1.8.2025. (ranskaksi)
  5. Kaupunkikirjat: Pariisi (suom. Ilkka Rekiaro), s. 102. Kuudes, uudistettu painos. WSOY, Helsinki 2009. Alkuteos Travel Guides Paris, julkaistu ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa 1993, Dorling Kindersley Ltd, Lontoo.
  6. La guillotine (Nation) - Parcours Révolution, Paris Parcours Révolution. Viitattu 1.8.2025. (ranskaksi)
  7. Guillotine | Facts, Inventor, & History | Britannica www.britannica.com. 14.7.2025. Viitattu 1.8.2025. (englanniksi)
  8. Octave Aubry: ”Danton, verilöylyjen diktaattori”, Ranskan suuri vallankumous, s. 471. (sivulla olevassa kuvan alla kuvaillaan giljotiinin kehityshistoria ja käyttöönotto) Porvoo. Helsinki: WSOY, 1962.
  9. L'Hôtel de Ville de Paris (ranskaksi) Paris1900. Viitattu 22.5.2016.
  10. Paris City Hall (kohta Place de Grève) frenchmoments.eu. Viitattu 23.5.2016.
  11. Les experessions françaises décortiquées: faire grève expressio.fr. Viitattu 23.5.2016. ranskaksi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]