Pjotr Tšaikovski

Pjotr Tšaikovski
Пётр Ильи́ч Чайко́вский
Émile Reutlingerin ottama valokuva Tšaikovskista, 1888.
Henkilötiedot
Koko nimi	Pjotr Iljitš Tšaikovski
Syntynyt	7. toukokuuta 1840 Votkinsk, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	6. marraskuuta 1893 (53 vuotta) Pietari, Venäjän keisarikunta
Ammatti	taidemusiikin säveltäjä, kapellimestari
Muusikko
Tyylilajit	taidemusiikki
Soittimet	piano
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pjotr Iljitš Tšaikovski (ven. Пётр Ильи́ч Чайко́вский,  kuuntele ääntämys ^(ohje)) ; (7. toukokuuta (J: 25. huhtikuuta) 1840 Votkinsk (nyk. Udmurtia) – 6. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1893 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen romantiikan ajan säveltäjä. Hän oli Venäjän tunnetuimpia ja 1800-luvun merkittävimpiä säveltäjiä. Hänen kunniakseen järjestetään Moskovassa joka neljäs vuosi Kansainvälinen Tšaikovski-kilpailu.

Tšaikovskin kuuluisimpia teoksia ovat muun muassa kuusi sinfoniaa, baletit Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä, kymmenen oopperaa, joista tunnetuimpia Jevgeni Onegin ja Patarouva, kolme pianokonserttoa, viulukonsertto ja orkesterialkusoitto Vuosi 1812.

Säveltäjän perhe vuonna 1848. Vas. 8-vuotias Pjotr ​​Tšaikovski, äiti Aleksandra Andrejevna, sisar Aleksandra (istumassa), sisarpuoli Zinaida (seisomassa), veli Nikolai (seisomassa), veli Ippolit (istumassa) ja isä Ilja Petrovitš Tšaikovski.

Suku ja koulutus

Tšaikovski Pietarin konservatoriossa, 1863.

Pjotr Iljitš Tšaikovski syntyi sotilastaustaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti, vuori-insinööri Ilja Petrovitš Tšaikovski (1795–1880), joka työskenteli paikallisen raudanvalmistamon johtajana ja tämän toinen vaimo, 18 vuotta nuorempi saksalais-ranskalainen Aleksandra Andrejevna Assier (1812–1854). Vanhemmat olivat molemmat pietarilaisissa instituuteissa koulutettuja ja harrastivat taiteita sekä musiikkia.

Hänellä oli kuusi sisarusta, joista hän oli toiseksi vanhin ja läheisin nuoremman sisarensa Aleksandran (1841–1891), sekä nuorempien kaksoisveljiien Anatolin (1850–1915) ja Modestin kanssa. Aleksandran perhe ja hänen seitsemän lastaan varakkaan maanomistaja Lev Davidovin kanssa vuodesta 1860 lähtien olivat myöhemmin Pjotrille kuin oma perhe, erityisesti sisarenpoika Vladimir 'Bob' Davidov oli sedälleen läheinen.

Tšaikovski aloitti kolme vuotta kestäneet pianotunnit viisivuotiaana Marija Markovna Paltšikovan johdolla, ja hänen musiikillinen sekä kielellinen lahjakkuutensa havaittiin jo varhain. Hän osallistui omasta vaatimuksestaan vanhemman veljensä Nikolain (1838–1911) ja sukulaistytön mukana perheen palkkaaman ranskalaisen kotiopettajatar Fanny Dürbachin opetukseen, vaikka poikaa pidettiin tähän ensin aivan liian nuorena. Hän puhui kuusivuotiaana sujuvasti sekä saksaa että ranskaa. Yhdeksänvuotiaana, vuonna 1849 hän näki ensimmäisen oopperansa, Mihail Glinkan Elämä tsaarin puolesta Aleksandrinskin teatterissa Pietarissa, mikä teki poikaan lähtemättömän vaikutuksen.

Pjotr lähetettiin poikkeuksellisesti jo 10-vuotiaana virkamiesuralle valmistavan, arvostetun Keisarillisen oikeuskoulun sisäoppilaitoksen valmistavalle luokalle (ven. Императорское училище правоведения, Imperatorskoje utšilištšje pravovedinija) Pietariin ja ero vanhemmista yli tuhannen kilometrin päähän vaikutti häneen voimakkaasti. Perhe muutti vuosien 1849−1852 aikana ensin Moskovaan, sitten Pietariin ja taas takaisin Uralille isän jatkuvien uravaihdosten vuoksi.

Äiti kuoli Pietarissa koleraan kesäkuussa 1854 kun Pjotr oli 14-vuotias. Perhe asui isän veljen, eläkkeellä olevan kenraali Pjotrin (1789–1871) perheen luona Vasilinsaarella ja äidin kuoleman jälkeen vanhin kotona oleva tytär, 15-vuotias Aleksandra vastasi taloudenhoidosta. Kouluvuosinaan Pjotr ystävystyi tulevan runoilija Aleksei Apukhinin ja Vladimir Gerardin kanssa, kävi heidän kanssaan oopperassa sekä otti satunnaisia pianotunteja koulussa vierailleelta soitinrakentaja Franz Beckeriltä. Oikeuskoulu oli tunnettu homoseksuaalisesta ilmapiiristään, myös 10 vuotta nuoremmat veljet Anatoli ja Modest opiskelivat samassa oppilaitoksessa.

Suuntaaminen musiikkiuralle

Lahjakkuudesta riippumatta ainoat musiikilliset urat Venäjällä tuolloin – varakasta aristokratiaa lukuun ottamatta – olivat opettajana akatemiassa tai muusikkona jossakin Keisarillisista teattereista. Molempia ammatteja pidettiin yhteiskunnallisten tikkaiden alimpana tasona, joilla olevilla yksilöillä ei ollut enempää oikeuksia kuin talonpojilla. Isä kuitenkin rahoitti pojalleen yksityisiä musiikkitunteja vuonna 1855 Rudolph Kündingeriltä, joka ei nähnyt lahjakkaaksi tunnustamassaan oppilaassaan mitään säveltäjään tai esiintyvään taiteilijaan viittaavia kykyjä. Vuonna 1858 isä nimitettiin Teknologisen instituutin johtajan haluttuun, korkean virkaan, sai käyttöönsä suuren virka-asunnon sekä meni kolmannen kerran naimisiin taloudenhoitajattarensa Jelisaveta Lippartin kanssa vuonna 1860.

Pjotr opiskeli lakia seitsemän vuotta ja valmistui vuonna 1859 Keisarillisesta oikeuskoulusta 19-vuotiaana. Valmistumisen jälkeen Tšaikovski sai alimman, nimineuvoksen arvon ja viran oikeusministeriöstä, jossa hän työskenteli neljä vuotta ja osallistui samalla täysin rinnoin Pietarin huvi- ja kulttuurielämään sekä sen lihallisiin nautintoihin. Hän kamppaili seksuaalisen nautinnon etsimisen ja sen asettaman julkisen skandaalin uhan ristipaineessa. Hän matkusteli kesällä 1861 kuukausien ajan perheystävä Vasili Pisarevin sihteerinä ja tulkkina muun muassa Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Tšaikovski jätti kuitenkin virkamiesuran, ja siirtyi opiskelemaan Pietarin konservatorioon, jossa hän opiskeli musiikkia vuosina 1861–1865 opettajanaan muun muassa Anton Rubinstein.

Syksyllä 1861 Tšaikovskin elämässä tapahtui odottamaton käänne: hän alkoi käydä Nikolai Zaremban harmonian luokalla Venäjän musiikkiseurassa, jonka olivat hiljattain perustaneet suuriruhtinatar Jelena Pavlovna Romanova ja Anton Rubinstein edistämään ammatillista musiikkikoulutusta Venäjällä. Kun Pietarin konservatorio avattiin 8.-20. syyskuuta 1862, Tšaikovski oli sen ensimmäisten opiskelijoiden joukossa. Herman Laroche, tuleva musiikkikriitikko ja säveltäjä, ilmoittautui myös konservatorioon samana vuonna, ja heistä tuli pian ystäviä. Siellä Tšaikovski opiskeli harmoniaa ja muoto-oppia Nikolai Zaremban sekä orkestrointia ja sävellystä Anton Rubinsteinin johdolla.

Ura säveltäjänä

Vuonna 1866 Tšaikovskista tuli harmonian professori vastaperustettuun Moskovan konservatorioon, jossa hän oli noin vuoteen 1878 saakka. Siellä hän tapasi kansallismielisten säveltäjien viisikon, johon kuuluivat muun muassa Nikolai Rimski-Korsakov ja Modest Musorgski. Viisikko oli saanut innoitusta Tšaikovskin toisesta sinfoniasta (Vähävenäläinen), mutta muutoin he pitivät tätä liian konservatiivisena ja eurooppalaistyylisenä säveltäjänä, vaikka hänen musiikkinsa pohjimmiltaan olikin hyvin venäläistä. Hän ihaili Wolfgang Amadeus Mozartia, ja myös muu länsimainen taidemusiikki vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.

Tšaikovskin elämää varjostivat mielenterveysongelmat. Huolimatta erakkomaisesta ja ujosta luonteestaan sekä salatusta homoseksuaalisuudestaan hän meni naimisiin oppilaansa Antonina Miljukovan kanssa vuonna 1877. Liitto kesti yhdeksän viikkoa ja päättyi, kun Tšaikovski yritti hukuttautua jokeen. Yritys epäonnistui: veli Modest Tšaikovski pelasti hänet ja vei Pietariin, jossa säveltäjä sai hermoromahduksen.

Näihin aikoihin Tšaikovski solmi paremman tuttavuuden – rikas leski Nadežda von Meck ihastui hänen musiikkiinsa ja tuki häntä merkittävillä rahasummilla, vaikka ei koskaan halunnutkaan tavata säveltäjää henkilökohtaisesti. Hän sai vuosittain 6 000 ruplan elatuksen, joka oli 20 kertaa enemmän kuin hän oli saanut ministeriön virkailijana. Tšaikovski saattoi jättää opetustyönsä ja aloittaa mukavan maalaiselämän, mikä ei kuitenkaan vienyt hänen ongelmiaan: hän kärsi päänsäryistä, neurooseista ja alkoholismista.

Vuonna 1890 lesken rahallinen tuki loppui äkillisesti. Tšaikovski matkusti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa ei kuitenkaan viihtynyt. Palattuaan takaisin Venäjälle hän sävelsi baletin Pähkinänsärkijä sekä 6. sinfoniansa (Pateettinen), jonka tekemiseen hän omien sanojensa mukaan ”antoi sielunsa”.^lähde? Tšaikovski kuoli vain kymmenen päivää sinfonian ensiesityksen jälkeen. Virallinen kuolinsyy on juomavedestä tarttunut kolera, mutta kuolemaa on jälkeenpäin spekuloitu myös itsemurhaksi.

Musiikki

Prinsessa Ruususen alkuperäinen näyttelijäkaarti Pietarin Mariinski-teatterissa vuonna 1890.

Tšaikovskin monet teokset kuuluvat taidemusiikin suosituimpiin. Tšaikovski tunnetaan mieleenpainuvien melodioiden säveltäjänä. Hänen musiikissaan on sanottu yhdistyvän syvä tunteellisuus, dramaattisuus ja mestarillisuus sekä pienissä muodoissa että sinfonisissa kokonaisuuksissa. Traagisista elämänvaiheista huolimatta hänen musiikkinsa on usein täynnä iloa ja patarumpujen voimaa.

Tšaikovskia voidaan pitää merkittävimpänä balettimusiikin säveltäjänä; Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi kuuluvat arvostetuimpiin baletin mestariteoksiin. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kymmenen oopperaa, kuusi sinfoniaa, kolme pianokonserttoa, viulukonserton, alkusoittoja, jousikvartettoja, serenadeja ja lauluja.

Teosluettelot

• Op. 1: Pikkukappaleita pianolle, Nro 1, Scherzo à la Russe, nro 2, Impromptu, es-molli (1867)
• Op. 2: Souvenir de Hopsal pianolle (1867)
• Op. 3: Ooppera Vojevoda (1868)
• Op. 4: Valssi-kapriisi D-duuri pianolle (1868)
• Op. 5: Romanssi f-molli pianolle (1868)
• Op. 6: 6 laulua (1869)
• Op. 7: Valssi-Scherzo A-duuri pianolle (1870)
• Op. 8: Kapriisi G♭ pianolle (1870)
• Op. 9: 3 Masurkkaa pianolle (1870)
• Op. 10: 2 Masurkkaa pianolle (1871)
• Op. 11: Jousikvartetto nro 1 D-duuri (1871)
• Op. 12: Musiikkia näytelmään Lumikki (1873)
• Op. 13: Sinfonia nro 1 g-molli Talviunelmia (1866)
• Op. 14: Ooppera Seppä Vakula (1874)
• Op. 15: Festivaali alkusoitto Tanskan kansallislaulusta orkesterille (1866)
• Op. 16: 6 laulua (1872)
• Op. 17: Sinfonia nro 2 c-molli Vähävenäläinen (1872)
• Op. 18: Sinfoninen fantasia Myrsky orkesterille f-molli (1873)
• Op. 19: 6 Pikkukappaleita pianolle (1873)
• Op. 20: Baletti Joutsenlampi (1876)
• Op. 21: 6 Masurkkaa samasta teemasta pianolle (1873)
• Op. 22: Jousikvartetto nro 2 F-duuri (1874)
• Op. 23: Pianokonsertto nro 1 b-molli (1875)
• Op. 24: Ooppera Jevgeni Onegin (1878)
• Op. 25: 6 laulua (1874)
• Op. 26: Melankolinen serenadi viululle ja orkesterille (1875)
• Op. 27: 6 laulua (1875)
• Op. 28: 6 laulua (1875)
• Op. 29: Sinfonia nro 3 D-duuri Puolalainen (1875)
• Op. 30: Jousikvartetto nro 3 es-molli (1876)
• Op. 31: Slaavilainen marssi orkesterille B♭-molli (1876)
• Op. 32: Sinfoninen fantasia Francesca da Rimini orkesterille e-molli (1876)
• Op. 33: Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille (1876)
• Op. 34: Valse Scherzo viululle ja orkesterille D-duuri (1877)
• Op. 35: Viulukonsertto D-duuri (1878)
• Op. 36: Sinfonia nro 4 f-molli (1877)
• Op. 37a: (tai 37b) Vuodenajat pianolle (1876)
• Op. 37: (tai 37a) Sonaatti G-duuri pianolle (1878)
• Op. 38: 6 laulua (1878)
• Op. 39: Lastenalbumi 24 kappaletta pianolle (1878)
• Op. 40: 12 keskivaikeata masurkkaa pianolle (1878)
• Op. 41: Liturgia sekakuorolle a cappella (1878)
• Op. 42: Souvenir d’un lieu cher 3 kappaletta viululle ja pianolle (1878)
• Op. 43: Orkesterisarja nro 1 d-molli (1879)
• Op. 44: Pianokonsertto nro 2 G-duuri (1880)
• Op. 45: Italialainen kapriisi orkesterille (1880)
• Op. 46: 6 duettoa pianosäestyksellä (1880)
• Op. 47: 7 laulua (1880)
• Op. 48: Serenadi C-duuri jousiorkesterille (1880)
• Op. 49: Juhla-alkusoitto 1812 orkesterille (1880)
• Op. 50: Pianotrio a-molli Suuren taiteilijan muistolle (1882)
• Op. 51: 6 Pikkukappaletta pianolle (1882)
• Op. 52: Koko yön vartio a capella (1882)
• Op. 53: Orkesterisarja nro 2 C-duuri (1883)
• Op. 54: 16 lastenlaulua (1883)
• Op. 55: Orkesterisarja nro 3 G-duuri (1884)
• Op. 56: Konserttifantasia G-duuri pianolle ja orkesterille (1884)
• Op. 57: 6 laulua (1884)
• Op. 58: Manfred-sinfonia b-molli orkesterille (1885)
• Op. 59: Dumka c-molli pianolle (1886)
• Op. 60: 12 laulua (1886)
• Op. 61: Orkesterisarja nro 4 Es-duuri Mozartiana (1887)
• Op. 62: Pezzo capriccioso b-molli sellolle ja orkesterille (tai pianolle) (1887)
• Op. 63: 6 romanssia K. Romanovin sanoista (1887)
• Op. 64: Sinfonia nro 5 e-molli (1888)
• Op. 65: 6 laulua ranskalaisista teksteistä (1888)
• Op. 66: Baletti Prinsessa Ruusunen (1889)
• Op. 67a: Alkusoittofantasia Hamlet f-molli orkesterille (1889)
• Op. 67b: Musiikkia näytelmään Hamlet (1891)
• Op. 68: Ooppera Patarouva (1890)
• Op. 69: Ooppera Jolanta (1891)
• Op. 70: Jousisekstetto d-molli Muistoja Firenzestä (1890)
• Op. 71: Baletti Pähkinänsärkijä (1892)
• Op. 71a: Sarja baletista Pähkinänsärkijä (1892)
• Op. 72: 18 Pikkukappaletta pianolle (1893)
• Op. 73: Romansseja (6 laulua) (1893)
• Op. 74: Sinfonia nro 6 h-molli Pateettinen (1893)

Opp. 75–80 julkaistiin kuoleman jälkeen.

• Op. 75: Pianokonsertto nro 3 Es-duuri (1893)
• Op. 76: Alkusoitto Myrsky orkesterille e-molli (1864)
• Op. 77: Sinfoninen runo Fatum c-molli orkesterille (1868)
• Op. 78: Sinfoninen balladi Vojevoda a-molli orkesterille (1893)
• Op. 79: Andante ja finaali pianolle ja orkesterille (alun perin 3. pianokonserton 2. ja 3. osa) (1893)
• Op. 80: Pianosonaatti nro 2 cis-molli (1865)

Ilman opusnumeroa

• Alkusoittofantasia Romeo ja Julia
• Ooppera Undina, säveltäjän itse tuhoama (1869)
• Ooppera Opritšnik (1870–1872)
• Ooppera Orleansin neitsyt (1878–1879)
• Ooppera Mazepa (1881–1883)
• Ooppera Tohvelit, Seppä Vakula -oopperan uudistettu laitos (1885)
• Ooppera Lumoajatar (1885–1887)
• Sinfonia Es-duuri (1892), 1. osasta Tšaikovski muokkasi 3. pianokonserttonsa ja 2. ja 4. osasta Tanejev loi kappaleen Andante ja finaali pianolle ja orkesterille, sinfonia rekonstruoitiin 1950-luvulla ja julkaistiin myöhemmin nimellä ”Sinfonia nro 7”.
• Sellokonsertto, mahdollinen teos, joka perustuu osittain säveltäjän Sinfonia nro 6 viimeisen osan karkean luonnoksen takaosasta löytyneeseen 60 tahdin kappaleeseen.
• Konserttikappale huilulle ja jousille (1893)
• Oodi ilolle (1865)
• Festivaali kruunajaismarssi (1883)
• Adagio molto E ♭-duuri jousikvartetille ja harpulle (1863/1864)
• Jousikvartetti B-duuri (1865)
• Moscow (1883)
• Virsi Kolminaisuudelle (1877)
• Kantaatti (Hymni) laulaja Osip Afanasievitš Petrovin 50-vuotisjuhlan kunniaksi, tenorille, kuorolle ja orkesterille (1875/1876)
• 9 pyhää kappaletta (vaihtoehtoinen nimi: 9 kirkon kappaletta) (1884–1885)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjotr Tšaikovski Wikimedia Commonsissa

• Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Pjotr Tšaikovski (koko sävellystuotanto listattuna, mukana myös venäjänkieliset nimet kyrillisin kirjaimin)
• Tsaikovski -tutkimuksen sivusto. (englanniksi)
• Classic Cat - Tchaikovsky mp3s (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Pjotr Tšaikovski International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Tšaikovskin partituureja Mutopia Project