Pjatrus Brouka
Pjatrus Brouka (valkoven. Пятрусь Броўка, viralliselta nimeltään Pjotr Ustsinavitš Brouka, Пётр Усцінавіч Броўка, ven. Пётр Усти́нович Бро́вка; 25. kesäkuuta 1905 nykyisen Vitsebskin alueen Ušatšyn piirin Putsilkavitšyn kylä – 24. maaliskuuta 1980 Minsk[1]) oli valkovenäläinen neuvostokirjailija.
Brouka syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän työskenteli koulun jälkeen virkailijana ja vuodesta 1922 lähtien toimittajana. Vuosina 1928–1931 Brouka opiskeli Valko-Venäjän valtionyliopistossa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli rintama- ja partisaanilehdissä.[2]
Broukan ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1930. Ajankohtaisen kansalaislyriikan lisäksi hän kirjoitti oopperalibrettoja, kertomuksia ja kuvauksia sekä tuotantoromaanin Kali zlivajutstsa reki (”Kun joet yhtyvät”, 1957). Brouka sai runoistaan Stalin-palkinnon vuosina 1947 ja 1951, Lenin-palkinnon vuonna 1962 ja Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1970. Hänet nimitettiin Valko-Venäjän kansanrunoilijaksi vuonna 1962 ja Valko-Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1966.[1][2]
Brouka hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1934. Hän toimi kirjallisuuslehti Polymjan päätoimittajana sekä Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 1948–1967. Vuosina 1967–1980 Brouka työskenteli Valko-Venäjän neuvostotietosanakirjan päätoimittajana. Hänen johtamansa työyhteisö sai tietosanakirjasta Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1976.[2]
Brouka toimi Valko-Venäjän korkeimman neuvoston kansanedustajana vuosina 1947–1955 ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuosina 1956–1980. Hänelle myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi vuonna 1972.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Brouka Pjatrus Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 9.4.2021.
- ↑ a b c d Imja v belorusskoi nauke: Brovka Pjotr Ustinovitš TsNB NAN Belorusi. Viitattu 9.4.2021.
| ||||||||||||||||||
