Piusa jõgi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piusa jõgi
Piusajoki, Пиуза, Пимжа
Härman hiekkakivipaljastuma Piusajoen varrella
Härman hiekkakivipaljastuma Piusajoen varrella
Alkulähde Plaani Külajarv
57°40′39″N, 27°4′35″E
Laskupaikka Pihkovanjärvi
57°58′02″N, 27°48′57″E
Maat Viro, Venäjä
Pituus 109 km
Alkulähteen korkeus 244 m
Virtaama 5,5–6,0 /s
Valuma-alue 796 km²
Piusa ürgoru puhkekeskus

Piusa jõgi (ven. Пиуза, Piuza tai Пимжа Pimzha, suomeksi joskus myös Piusajoki[1][2]) on 109 kilometrin pituinen[3] joki Kaakkois-Virossa ja Venäjällä. Se alkaa Plaani Külajarv -nimisestä pienestä järvestä ja laskee Pihkovanjärveen.

Piusajoesta on Viron puolella 96 kilometrin pituinen osuus[1] Alajuoksullaan sen kulkee Venäjän alueella, mutta siitä on myös 17 kilometrin osuudella Viron ja Venäjän välisenä rajajokena.[3]

Piusajoen varressa on Piusajoen laakson maisemansuojelualue, joka on perustettu devonikautisten[4] hiekkakivipaljastumien suojelemiseksi.[1]. Alueella kulkee 15 kilometrin pituinen retkeilyreitti, joka johtaa Vastseliinan linnoitusesta Lindoraniin.[4] Siellä on myös matkailukeskus Piusa Örgyru Pukkekeskus paikalla, jossa ennen sijaitsi Väsko-Härmanin vesimylly.[1]

Joen varrella Oravan kunnassa on myös Piusa-niminen kylä, jossa sijaitsee Piusan hiekkakivikaivos.

Kaikista Viron joista Piusajoella on suurin pudotus, 208 metriä.[5] Sillä on myös Viron joista suurin virtausnopeus.[1]

Historiallinen rajajoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piusa jõgi muodostaa vanhastaan rajan Võrumaan ja Setumaan välillä.[1] Nykyisinkin Meremäen kunnan länsi- ja pohjoisraja kulkee pitkin Piusajokea. Meremäe kuuluu historiallisesti ja kansatieteellisesti Setumaahan, mutta nykyisin hallinnollisesti Võrumaahan. Osa joesta on myös hallinnollisena rajana Vörumaan ja Põlvamaan välillä.[1]

Aikoinaan Piusa jõgi on yläjuoksullaan ollut myös valtakuntien välisenä rajana. Kun Saksalainen ritarikunta keskiajalla valloitti Liivinmaan, Piusajoesta tuli sen ja Venäjän, ja samalla katolisen Länsi-Euroopan ja ortodoksisen Itä-Euroopan välinen rajajoki.[1] Rajan puolustamiseksi joen varteen rakennettiin vuonna 1342 Vastseliinan linnoitus.[6]

Myöhemmin Liivinmaa joutui ensin Puolan ja sitten Ruotsin alaisuuteen, mutta vielä sen jälkeen kun se Suuren pohjan sodan tuloksena lopulta liitettiin Venäjään, Piusa jõgi pysyi yläjuoksullaan Liivinmaan ja Pihkovan kuvernementtien välisenä hallinnollisena rajana.[3] Setumaa kuului tuolloin Pihkovan kuvernementtiin.[7]

Kun Viro vuonna 1918 itsenäistyi, siihen kuului alusta lähtien myös pohjoisosa entistä Liivinmaata, mutta Tarton rauhassa vuonna 1920 siihen liitettiin myös Setumaa, josta muodostettiin Petserinmaan maakunta. Viron ensimmäisenä itsenäisyydenaikana 1920–1940 Piusa jõgi oli osittain rajana Petserinmaan ja Võrumaan maakuntien välillä.[3]

Osa Piusajoesta on nykyisinkin Venäjän ja Viron välisenä rajana. Syyskuussa 2015 Venäjä ja vapautti vankina olleen virolaisen Eston Kohverin ja Viro puolestaan Aleksei Dressenin, jotka vartijoiden saattamina kohtasivat toisensa Piusajoen ylittävällä sillalla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Ilze SalnAaja-Värv, Sirje Viita, Evelin Anja, Leelo Isodora Viita: ”Võrumaa – Piusajoen laakson maisemansuojelualue sekä kartta sivulla 177”, Viro: Matkaopas ja kartat, s. 177–178. Suomentanut Tiiu Grünthal-Robert. Karttakeskus, 2017. ISBN 978-952-266-407-5.
  2. a b Näin Viro ja Venäjä vaihtoivat vankeja rajajoen sillalla 26.9.2015. Yleisradio. Viitattu 14.2.2018.
  3. a b c d Piusa on Setomaa Emajoki Eesti Loodus. Viitattu 14.2.2018. (viroksi)
  4. a b Piusa-joen alkulaakson retkeilyreitti Visit Estonia. Viitattu 14.2.2018.
  5. Surface water: Estonian rivers Viron ympäristöministeriö. Viitattu 14.2.2018.
  6. Vastseliinan piispanlinnan rauniot Mäerootsin kartano. Viitattu 14.2.2018.
  7. ”Viro”, Tietosanakirja, 10. osa (Työehtosopimus–Öölanti), s. 1334. Tietosanakirja Oy, 1917. Teoksen verkkoversio.