Piusa jõgi
| Piusa jõgi Пиуза, Пимжа |
|
|---|---|
 Härman hiekkakivipaljastuma Piusajoen varrella |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Viro, Venäjä |
| Maakunta/Alue | Võrumaa, Pihkovan alue |
| Kunta/Piiri |
Rõugen-, Võrun- ja Setomaan kunta, Petserin piiri |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Piusa jõen valuma-alue |
| Pinta-ala | 796 km² [1] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Plaani Küläjärv [2] |
| Laskupaikka | Peipsijärvi |
| Läpivirtausjärvet | Alasjärv |
| Sivu-uomat | Patškovka, Pelska, Tuhkvitsa oja, Korgõsilla oja, Miikse oja |
| Taajamat | Vastseliina, Vana-Vastseliina, Petseri, Korodissa |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 244,6 m mpy. [3] |
| Laskukorkeus | 30 m mpy. |
| Korkeusero | 214 m [4] |
| Pituus | 109 km [5] |
| Kaltevuus | 1,96 m/km [4] |
| Keskivirtaama | 5,5 – 6 m³/s (MQ) |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Piusa jõgi [1], joskus myös Pimža jõgi, suomeksi joskus Piusajoki, sekä (ven. Пиуза, Пимжа, Piuza, Pimža)[6][7], on 109 kilometriä pitkä joki Virossa ja Venäjällä ja se laskee Pihkovanjärven länsirantaan.[4]
Joki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piusa jõgi virtaa ensin Virossa ja lopuksi Venäjällä siten, että 96 kilometriä siitä on Virossa ja 13–14 kilometriä [a] Venäjällä. Joki toimii keskivaiheen jälkipuolella myös Viron ja Venäjän välisenä rajajokena 17 kilometrin matkalla.[5][4]
Joki saa alkunsa Rõugen kunnan Küläjärvestä [2], joka sijaitsee Plaanin kylässä viisi kilometriä Haanjasta etelään Haanjan ylängöllä. Puro virtaa heti Alasjärven [8] kautta kohti itää, mutta viiden kilometrin jälkeen se kääntyy kohti koillista. Võrun kunnassa se oikaisee ennen Vastseliinaa kohti itää ja Vana-Vastseliinassa se joeksi kasvaneena putoaa syvään jokilaaksoon (vir. Piusa jõe ürgoru), joka johtaa joen kohti pohjoista. Täällä joki toimii Võrun kunnan ja Setomaan kunnan kuntarajana. Jokilaakso on suojeltu noin 10 kilometrin matkalta ja Tammen kylässä joki kääntyy ensin kohti koillista ja sitten kohti itää. Tämän suunnan joki säilyttää yli 20 kilometriä. Haanjan ylänkö on nyt vaihtunut Peipsin alangoksi. Joki muuttuu Venäjän (Petserin piiri) ja Viron (Setomaan kunta) väliseksi rajajoeksi, kunnes se Petserin koillispuolella kääntyy pohjoiseen ja kokonaan Viron alueelle. Sesnikin ja Korodissan välissä joki siirtyy nyt Venäjän puolelle ja tunkeutuu siellä Pihkovanjärven leveälle rantasuon alueelle, missä se laskee järveen Puudovissassa. Suoalueella on Piusajoella neljä kilometriä pitkä Piusakese jõgi (ven. Пивезец) rinnakkaisuomanaan.[9][10][11]
-
Piusajoki rajajokena Petrserin lähettyvillä (vartiotorni) -
Petseriin johtavan rautatien silta, kuvattu vuonna 1890
Joen ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen uoman kaltevuus vaihtelee suuresti. Yläjuoksulla Haanjan ylängöllä joen uoma putoaa nopeasti. Ensimmäisellä 10 kilometrillä uoma putoaa ensin Küläjärvestä (244 metriä mpy.) Hindoalan myllylle, jossa pudotusta kertyy 105 metriä. Tällä jokiosuudella sijaitsee Ala-Suhkan seudulla erityisen jyrkkä kohta, jossa joki putoaa 1,4 kilometrin matkalla 18 metriä ja jossa kaltevuudeksi tulee 12,9 metriä kilometrille (m/km). Seuraava jyrkkä osuus löytyy syvän jokilaakson osuudella. Vastseliinassa, joka sijaitsee ennen jokilaaksoa, on joenuoman korkeus 130 metriä mpy. ja laakson jälkeen Tammen vesimyllyllä on uoman korkeus enää 60 m mpy. Jokiosuuden kaltevuudeksi tulee näin 3,3 m/km. Tihein koskijakso sijaitsee jokilaakson yläosassa, jossa koskia on 30 % uoman pituudesta. Täällä joenpohja virtaa kivikkoisella kalliolla. Joen alajuoksu, jolla tarkoitetaan tässä alavan maan osuutta, on peräti 60 kilometriä pitkä. Se alkaa Ragsillan purosta ja joki virtaa nyt 1–2 kilometriä leveässä tulvalaaksossa, jossa joki meanderoi voimakkaasti jättäen jälkeensä lukuisia juoluoita. Juoluat saavat yhteyden pääuomaansa vain tulvien aikana, kun joen vedenpinta peittää koko laakson. Joella on suhteellisen suuri kiintoainekuorma, joka syntyy yläjuoksulla nopeasti virtaavan veden eroosiosta. Kun virtausnopeus hidastuu joen alajuoksulla selvästi, laskeutuu kiintoaines joen pohjalle ja täyttää tulvalaakson sedimentillä. Täällä pääuoman paikka muuttuu hiljalleen joenäyräiden nopean eroosion takia. Viimeisen 10 kilometrin matkalla Pihkovanjärven vedenpinnan korkeus (noin 30 metriä mpy.) vaikuttaa selvästi joen virtaamiin. Korkeanveden aikana virtaus pysähtyy kilometrejä ennen joensuuta, mutta matalanveden aikana se virtaa lähemmäksi jokea. Tulva-alueella joen ympäristö on soistunut voimakkaasti ja ilmeisesti koko Peipsijärven vedenpinnan nousun vuoksi joen viimeinen noin 0,5 kilometriä leveä osuus on jatkuvasti täynnä vettä (Narvanjoen voimalan valmistuessa vuonna 1956).[4]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen vesi on yläjuoksulla peräisin ylängöltä, jossa pistekuormitusta aiheuttaa vain pieni Vastseliina ja sen suuret maatilat ja jossa muuta puhdistamatonta hajakuormitusta on vain vähän. Joen pahin kuormittaja on alajuoksulla sijaitseva Petserin kaupunki, jonka heikosti puhdistettuja vesiä johdetaan Pelskan ja Patškovkan sivujokiin. Piusa jõen vesi oli yläjuoksulla suhteellisen puhdasta jopa Neuvostoliiton aikana. Veden toinen ominaisuus, veden kovuus, johtuu maaperän kalkkikivestä, josta liukenee veteen mineraaleja. Kesällä on mineraalien pitoisuus 250–400 milligrammaa litrassa vettä (mg/l) ja talvella 330–400 mg/l. Kevättulvissa veteen sekoittuu sulaneen lumen vesiä ja pitoisuudet putoavat 80–160 mg/l. Veden lämpötila on Viron muihin jokiin verrattuna alhainen. Lämpötilaa on mitattu Vastseliinan kaupungissa vuosina 1968–1997. Yläjuoksulla matalaa lämpötilaa selittää pohjaveden suuri osuus joessa. Keskijuoksulla joki virtaa syvässä ja varjoisassa jokilaaksossa, jolla on lämpötilaa säilyttävä vaikutus. Kun Piusa jõgea on verrattu Emajokeen, on Piusalla yli 15 °C keskilämpötilan jakso 43 vuorokautta lyhyempi kuin Emajoella. 30 vuotta pitkällä tarkkailujaksolla on Piusajoen kesän keskilämpötila kohonnut yli 20 asteen vain 18 vuotena. Piusa jõen happipitoisuus on vaihdellut yleensä 8–13 mg/l, mikä tekee kylmässä vedessä happipitoisuudeksi 75–100 %. Talvella jääpeitteen alla joen happipitoisuus on alimmillaan ja kevättulvan aikana korkeimmillaan.[4]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen valuma-alueelle on levittäytynyt majava, jonka padot estävät vaelluskalojen liikkeet joenvarressa. Tämä on haitannut harjuksen elämää. Aikaisemmin joessa eli paljon harjusta, mutta sen määrä on nykyään vähenemään päin. Toinen viileitä ja hapekkaita vesiä suosiva kala on taimen, jonka määrä on sitä vastoin runsastunut. Vaelluskalojen elämää on aina helpottanut myllynomistajien keväinen tapa avata padot tulvavedelle. Samalla, kun vesi huuhtoi patoaltaisiin kertyneen sedimentin ja roskan alaspäin, liikkuivat kalat ylöspäin.[4]
Piusa jõen syvään jokilaaksoon ja sen ympäristöön on perustettu vuonna 1962 Piusa jõen laakson maisemansuojelualue (vir. Piusa jõe ürgoru maastikukaitseala, 1 237 hehtaaria). Sen tarkoituksena on suojella devonikautisia hiekkakivipaljastumia, niihin uomansa uurtanutta jokea ja varjoisan laakson luontoa. Alueella kulkee 15 kilometrin pituinen retkeilyreitti, joka johtaa Vastseliinan linnoitusesta Lindoraniin. Siellä on myös matkailukeskus Piusa ürgoru puhkekeskus paikalla, jossa ennen sijaitsi Väsko-Härmanin vesimylly. Hiekkakiven hyödyntämisestä saa hyvän käsityksen Piusan kylässä sijaitsevasta Piusan hiekkakivikaivoksesta.[6][12]
-
Joki meanderoi ahtaassa jokilaaksossaan -
Näkymä Makõn hiekkakivimuodostuman päältä -
Kävelysilta joen yli -
Härma müür -
Härma müürin seinämät -
Härma alumine müür
Historiallinen rajajoki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piusa jõgi muodostaa vanhastaan rajan Võrumaan ja Setumaan välillä.[6] Entisen Meremäen kunnan länsi- ja pohjoisraja kulki pitkin Piusa jõgea. Meremäen seutu kuuluu historiallisesti ja kansatieteellisesti Setumaahan, mutta nykyisin hallinnollisesti Võrumaahan. Osa joesta on ollut myös hallinnollisena rajana Vörumaan ja Põlvamaan välillä.[6]
Aikoinaan Piusa jõgi on yläjuoksullaan ollut myös valtakuntien välisenä rajana. Kun Saksalainen ritarikunta keskiajalla valloitti Liivinmaan, Piusa jõesta tuli sen ja Venäjän, ja samalla katolisen Länsi-Euroopan ja ortodoksisen Itä-Euroopan välinen rajajoki.[6] Rajan puolustamiseksi joen varteen rakennettiin vuonna 1342 Vastseliinan linnoitus.[13]
Myöhemmin Liivinmaa joutui ensin Puolan ja sitten Ruotsin alaisuuteen, mutta vielä sen jälkeen kun se Suuren pohjan sodan tuloksena lopulta liitettiin Venäjään, Piusa jõgi pysyi yläjuoksullaan Liivinmaan ja Pihkovan kuvernementtien välisenä hallinnollisena rajana.[4] Setumaa kuului tuolloin Pihkovan kuvernementtiin.[14]
Kun Viro vuonna 1918 itsenäistyi, siihen kuului alusta lähtien myös pohjoisosa entistä Liivinmaata, mutta Tarton rauhassa vuonna 1920 siihen liitettiin myös Setumaa, josta muodostettiin Petserinmaan maakunta. Viron ensimmäisenä itsenäisyydenaikana 1920–1940 Piusa jõgi oli osittain rajana Petserinmaan ja Võrumaan maakuntien välillä.[4]
Osa Piusajoesta on nykyisinkin Venäjän ja Viron välisenä rajana. Syyskuussa 2015 Venäjä ja vapautti vankina olleen virolaisen Eston Kohverin ja Viro puolestaan Aleksei Dressenin, jotka vartijoiden saattamina kohtasivat toisensa Piusa jõen ylittävällä sillalla.[7]
Valuma-alue, sivujokia ja järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen valuma-alueen koko on 796 neliökilometriä (km²), josta 511 km² (64 % [1], vanha lähde: 525 km² [5] tai 508 km² [4]) kuuluu Viroon ja loput 285 km² Venäjälle. Pääuoman sijainti valuma-alueella on epäsymmetrinen, sillä kaksi kolmasosaa valuma-alueesta muodostuu oikealta puolelta uomaan yhtyvistä sivujoista ja loput sen vasemmalta puolelta yhtyvistä.[1][4]
Piusa jõen valuma-alueen pohjoispuolella on Võhandu jõen valuma-alue, joka saa vetensä pääasiassa Otepään ylängöltä. Valuma-alueet kohtaavat toisensa Otepään ja Haanjan ylänköjen välisessä laaksossa, missä Võhandu jõgi ja sen sivuhaara Iskna jõgi virtaavat. Peipsin alangolla jokien välimatka suurenee ja väliin jäävät pienet joet Värska oja ja Karisilla oja. Piusa jõen kaakkoispuolinen seutu kuuluu Velikajan valuma-alueeseen. Siellä ovat Velikajan sivujoet Štšepets (ven. Щепец) ja Kudeb, jonka sivuhaarat Vruda (ven. Вруда) ja Lidva (ven. Лидва) laskevat alas Haanjan ylängön rinteiltä. Velikajan ja Piusan välissä on vielä pieniä ojia ja jokia, kuten esimerkiksi Obdjoh ja Moloževska (ven. Моложевка). Haanjan ylängöltä laskee jokia myös lounaan suuntaan. Sieltä alkavista joista kannattaa mainita etelään laskeva Pededzen, joka yhtyy Väinäjoen sivujokeen Aivieksteen, sekä lounaaseen päin laskeva Pärlijõgi, joka on Koivajoen sivuhaara.[11]
Sivujokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piusajoen sivujoet on lueteltu alle kootussa taulukkossa. Taulukossa olevilla tiedoilla on lähteet, jotka on koottu oikeanpuoleiseen sarakkeeseen ja tarvittaessa selitetty taulukon alle.
| yhtyy Piusajokeen (km suusta) |
nimi | nimi (vir. ) |
nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|---|
| ~2 | Piusakese jõgi | Piusakese jõgi | Пивезец | 4 | 1,[b],[15] | |
| ~4 | Veližja | Велижья | 4 | 1,[b] | ||
| Mitkovka | Митκοвка | 10–18 | 1,[c] | |||
| ~32 | Patškovka | Patškovka jõgi | Пачковка | 19 | 82 | [b],[16] |
| 40 | Pelska jõgi | Pelska jõgi | Белка | 18 tai 25 | 85 | [17],[15] |
| 45 | Tuplova jõgi | Tuplova jõgi | 9 | 10 | [18] | |
| 47 | Tuhkvitsa oja | Tuhkvitsa oja | Обница | 16 | 46 | [19] |
| 49 | Tilana oja | Tilana oja | 7 | 18 | [20] | |
| 52 | Tuderna oja | Tuderna oja | Тудерна | 18 | 38 | [21] |
| 60 | Korgõsilla oja | Korgõsilla oja | 11 | 67 | [22] | |
| 79 | Miikse oja | Miikse oja | Яамаоя | 15 | 19 | [23],[c] |
| 83 | Raudoja | Raudoja | 7 | 12 | [24] | |
| 92 | Vana-Saaluse oja | Vana-Saaluse oja | 7 | 8 | [25] | |
| 95 | Tõiva oja | Tõiva oja | 10 | 17 | [26] |
Lähteet: 1 = [b]
Järviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen uomassa sijaitsee kaksi järveä. Ensimmäinen on joen lähdejärvi Plaani Küläjärv. Toinen järvi on sen läheltä löytyvä Alasjärv. Muut valuma-alueen järvet sijaitsevat pääuoman sivussa tai sivujokien valuma-alueilla. Joen yläjuoksulla, ennen kuin joki kääntyy kohti koillista, yhtyy siihen joitakin ojia, joilla on järviä. Sellainen on Luhte järv, jonka lyhyt oja tekeen näin. Pari kilometriä alempana siihen yhtyy Andri järven laskuoja, jonka valuma-alueella sijaitsee myös tekojärvi Sur'a järv. Viereisen Vana-Saaluse ojan lähdejärvi on Kelläri järv. Ojan uomaa on padottu kahdesti, jolloin siihen muodostunut patojärvet Kaloga järv ja Mäesulg. Kun Piusa virtaa itään ja Vastseliinaan, yhtyy siihen Rauba oja, jonka valuma-alueella sijaitsee yksinäinen Rauba järv. Ennen Piusan putoamista kanjoniinsa, yhtyy siihen vielä Raudoja ja Kivioja ennen Vana-Vastseliinaa. Raduojan lähdejärvi on Linnasjärv ja sen uomassa sijaitsee pari lampea. Kiviojan suurin järvi on tekojärvi Laustoja lump. Kiviojan ja sen sivuhaarassa sijaitsee toistakymmentä pikkulampea. Alue on selvästi Miikse ojan suunnassa vedenjakaja-aluetta. Miikse ojan valuma-alueella on muutama järvi, joista maininnan arvoisia ovat Tserebi järv ja Vanigõjärv. Piusa jõen pohjoispuolelta voidaan mainita Korgõsilla ojan valuma-alueella sijaitseva lintujärvi Tabina järv.[b]
Kanjonin jälkeen tulee Tilana oja ja Tuhkvitsa oja, jonka valuma-alueella sijaitsee suuret järvet Obinitsa järv ja Hilläkeste järv sekä joukko pieniä tekolampia. Osittain Venäjän puolella virtaavan Pelska jõen valuma-alueen suurin järvi on Engli järv. Venäjän puolella sijaitsee muutama pikkujärvi lisää. Venäläisen joen Patškovkan valuma-alueelta löytyy useita muutaman hehtaarin järviä.[b]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Teksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista et:Piusa jõgi, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
- ↑ a b c d e f Kohteen pituus, leveys ja ympäristön kasvillisuus, asutus ja nimistöä on tarkistettu tai mitattu Internetin Google-, Bing-, ACME- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen annettuja koordinaatteja.
- ↑ a b Teksti on osittain käännös venäjänkielisestä artikkelista ru:Пиуза, jonka tiedot on vielä tarkistamatta muista lähteistä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Keskkonnaregister: Piusa jõgi (VEE1000200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ a b Keskkonnaregister: Küläjärv (Plaani Küläjärv) (VEE2145300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Küläjärv (vee2145300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 23.6.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Arvo Järvet: Piusa on Setomaa Emajoki (nro 7–8) Eesti Loodus. 2003. Tallinna: MTÜ Loodusajakiri. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ a b c Piusa jõgi Eesti Entsüklopeedia. Tallinna: Mittetulundusühing Entsüklopeedia. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d e Ilze SalnAaja-Värv, Sirje Viita, Evelin Anja, Leelo Isodora Viita: ”Võrumaa – Piusajoen laakson maisemansuojelualue sekä kartta sivulla 177”, Viro: Matkaopas ja kartat, s. 177–178. Suomentanut Tiiu Grünthal-Robert. Karttakeskus, 2017. ISBN 978-952-266-407-5.
- ↑ a b Näin Viro ja Venäjä vaihtoivat vankeja rajajoen sillalla 26.9.2015. Yleisradio. Viitattu 14.2.2018.
- ↑ Keskkonnaregister: Alasjärv (VEE2144900) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Pihkovan alueen kartta: sivu 13 (Arkistoitu – Internet Archive), sivu 14 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 17.6.2020 (venäjäksi)
- ↑ Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000, viitattu 17.6.2020 (venäjäksi)
- ↑ a b Annov, Merle & Kurrel, Kadri & Lepik, Leida: Eesti teedeatlas, s. 93, 94 ja 97. Tallinna: Regio, 2014. ISBN 978-9949-520-16-9. toimitus (viitattu 17.6.2020). (viroksi),(englanniksi)
- ↑ Piusa-joen alkulaakson retkeilyreitti Visit Estonia. Viitattu 14.2.2018.
- ↑ Vastseliinan piispanlinnan rauniot Mäerootsin kartano. Arkistoitu 14.2.2018. Viitattu 14.2.2018.
- ↑ ”Viro”, Tietosanakirja, 10. osa (Työehtosopimus–Öölanti), s. 1334. Tietosanakirja Oy, 1917. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Eesti kohanimeraamat eki.ee. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Судницына Д.Н., Черевичко А.В.: Влияние активного загрязнения на состав и структуру планктонных сообществ малых рек бассейна Псковско-Чудского озера (PDF) (nro 10, s. 57-62) Вода-химия и экология. 2013. Viitattu 17.6.2020. (venäjäksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Pelska jõgi (VEE1002200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Tuplova jõgi (Tuplevo jõgi) (VEE1002100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Tuhkvitsa oja (VEE1001900) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Tilana oja (VEE1001800) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Tuderna oja (VEE1001500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Korgõsilla oja (VEE1001200) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Miikse oja (VEE1001100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Raudoja (VEE1000800) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 23.6.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Vana-Saaluse oja (VEE1000500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 9.7.2020. (viroksi)
- ↑ Keskkonnaregister: Tõiva oja (VEE1000300) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 17.6.2020. (viroksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piusa maastikukaitseala, Keskkonnaamet (retkikartta)