Pitkäkaula-ankerias
| Pitkäkaula-ankerias | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ankeriaskalat Anguilliformes |
| Heimo: | Serpentiiniankeriaat Derichthyidae |
| Suku: | Nessorhamphus |
| Laji: | ingolfianus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nessorhamphus ingolfianus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pitkäkaula-ankerias (Nessorhamphus ingolfianus) on serpentiiniankeriaisiin kuuluva kalalaji. Sitä tavataan syvistä vesistä kaikista valtameristä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkäkaula-ankerias voi kasvaa suurimmillaan noin 60 cm pitkäksi. Ruumiinrakenteeltaan laji on pitkänomainen. Kalan kuono on pitkä. Yläleuka on alaleukaa pidempi ja sen pää on litteä. Pitkäkaula-ankeriaan selkä- ja peräevät ovat pitkät ja yhtyneet pyrstöevään. Väriltään laji on ruskea ja sävy vaihtelee.[2][3][4][5]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkäkaula-ankeriasta tavataan lauhkeista ja subtrooppisista vesistä Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Se on syvän veden kala ja liikkuu syvimmillään 1 800 metrin syvyydessä. Lajin ravintoa ovat äyriäiset, erityisesti krillit. Pitkäkaula-ankerias kutee Sargassomerellä.[1][2][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tighe, K.: Nessorhamphus ingolfianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Nessorhamphus ingolfianus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Eugenia B. Böhlke, James E. Böhlke, Mark M. Leiby, John E. McCosker, E. Bertelsen, Catherine H. Robins, C. Richard Robins, David G. Smith, Kenneth A. Tighe, Jørgen G. Nielsen, William H. Hulet: Orders Anguilliformes and Saccopharyngiformes, s. 427. Yale University Press, 1989. ISBN 978-1-933789-19-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b James Leonard Brierley Smith, Margaret Mary Smith, Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 192. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Mark McGrouther: Ingolf Duckbill Eel, Nessorhamphus ingolfianus (Schmidt, 1912) Australian Museum. Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)
- ↑ David J. Randall,Anthony P. Farrell: Deep-sea fishes, s. 156. Academic Press, 1997. ISBN 9780123504401. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.9.2021). (englanniksi)