Pithekussai
| Pithekussai | |
|---|---|
| Πιθηκοῦσσαι | |
 Pithekussain akropolis eli nykyinen Monte di Vico. |
|
| Sijainti | |
  Pithekussai |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Lacco Ameno, Ischia, Napoli, Campania |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 770 eaa.–1. vuosisata eaa. |
| Huippukausi | n. 770–600 eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Suur-Kreikka |
| Aiheesta muualla | |
Pithekussai (m.kreik. Πιθηκοῦσσαι, Pithēkūssai tai Pithekoussai, myös Πιθηκοῦσσα, Pithekussa tai Pithekoussa, lat. Pithecusae, Pithecusa) oli antiikin kreikkalainen kaupunki ja kauppa-asema, oletettavasti myös kaupunkivaltio (polis), Ainarian saarella eli nykyisellä Ischian saarella Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisen Italian alueella.[1][2][3][4][5]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pithekussain kaupunki sijaitsi nykyisin Ischiana tunnetun saaren luoteisrannikolla lähellä nykyistä Lacco Amenon kylää. Saari tunnettiin antiikin aikana paitsi Pithekussaina myös nimellä Ainaria (Αἰναρία, lat. Aenaria, Inarime). Saari sijaitsi nykyisin Campaniana tunnetun rannikon länsirannikolla vastapäätä Misenonin (Misenum) niemeä ja Kymen (Cumae) kaupunkia. Se toimi Kymenlahden (nyk. Napolinlahti) pohjoisrajana. Saaren ympärysmitta on noin 24 kilometriä, ja sen etäisyys mantereesta on noin 8–9,5 kilometriä ja saman lahden eteläpään Kapreaista (nyk. Capri) noin 26 kilometriä.[1][2][4]
_02.JPG)
Koko saari on tuliperäinen ja siellä oli antiikin aikana usein maanjäristyksiä. Sen keskellä sijaitsi Epomaios-vuori (Epom(a)eus, Epopus, nyk. Monte di San Nicola), joka oli ainakin vielä klassisella kaudella vulkaanisesti aktiivinen. Tuliperäisen toiminnan ansiosta saaren maaperä oli hedelmällistä, ja sen viljeltäväksi pinta-alaksi on arvioitu noin 10–20 neliökilometriä. Saarelta kaivettiin myös kultaa.[1][2][4]
Saaren ja Misenonin niemen välissä sijaitsi pienempi Prokhytan (Prochyta, nyk. Procida) saari. Nimi Pithekussai viittasi monikkomuotoisena joskus ilmeisesti kumpaankin saareen yhdessä, mutta sekä monikkomuotoa että yksikkömuotoa Pithekussa käytettiin yhtä lailla pelkästään suuremmasta saaresta.[1][2][4]
Sekä Strabonilla että Pliniuksella esiintyy käsitys, että kummatkin saaret olisivat alun perin olleen osa mannermaata ja erkaantuneet siitä maanjäristyksessä. Tämä näkemys oli ilmeisesti muodostunut luonnonilmiöitä seuraamalla, mutta ei voinut perustua mihinkään todelliseen historialliseen tietoon.[4][6]
Pithekussai voidaan lukea osaksi Suur-Kreikan eli Magna Graecian aluetta termin laajassa merkityksessä. Joskus termillä viitataan kuitenkin lähinnä aivan Italian eteläisimmän rannikon kreikkalaiskaupunkeihin ja kaikkein rajatuimmassa merkityksessä pelkästään Tarantonlahden siirtokuntiin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarella on ollut asutusta jo pronssikaudella. Myöhempi Pithekussai oli kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivat Euboian Khalkiista ja mahdollisesti myös Eretriasta tulleet asuttajat myöhäisellä geometrisella kaudella noin 770 eaa. Se oli koko Italian varhaisimpia ellei varhaisin kreikkalainen kauppa-asema, jonka tarkoituksena oli kaupankäynti etruskien kanssa. Erityisesti kauppa-asema perustettiin silmälläpitäen alueen metallikauppaa. Plinius kytki asutuksen nimen saviruukkuihin (pithoi, πίθοι), ja Ainaria-nimen puolestaan Aineiaaseen, jonka sillanpääasemana paikka olisi toiminut. Usein nimi yhdistettiin kuitenkin saarella olleisiin apinoihin (pithēkoi, πίθηκοι), jotka kytkettiin mytologian kerkooppeihin.[1][2][3][4][7]
Saaren nimi Inarime esiintyy pelkästään latinankielisillä runoilijoilla. Se on ilmeisesti peräisin sekaannuksesta Homeroksen ja Hesiodoksen Tyfonin tarussa esiintyvään Arimoi-heimon (Ἄριμοι) maahan. Seudun vulkaaninen toiminta ja maanjäristykset yhdistettiin siihen, että Tyfon oli vangittu maan alle. Nimi Inarime esiintyy ensimmäisen kerran Vergiliuksella. Ovidius virheellisesti erotti Pithekussain ja Inarimen toisistaan.[4][8]
Tutkijat ovat erimielisiä siitä, voidaanko Pithekussai lukea polikseksi eli kaupunkivaltioksi, vai oliko se lähinnä emporion eli kauppa-asema. Monilta piirteiltään sen on kuitenkin katsottu muistuttaneen polista tarpeeksi, jotta se on otettu mukaan polisten inventaarioon (Hansen 2004). Kaupungin asukasluvuksi sen varhaishistoriassa on arvioitu noin 4 000–10 000.[1]
Mantereen puolen Kymen kaupunki, jota yleensä pidetään Italian varhaisimpana varsinaisena kreikkalaisena siirtokuntana, perustettiin Pithekussaista käsin noin 750–725 eaa. Kerrotaan, että ainakin osa Pithekussain asukkaista muutti tuolloin mantereelle kaupungin sisäisten levottomuuksien ja lopulta saaren vulkaanisen toiminnan ja maanjäristysten vuoksi. Epomaios-vuoren sanotaan sylkeneen tulta ja tuhkaa, ja osan saaresta vajonneen mereen.[2][3][4][9] Strabonin mukaan pithekussailaiset osallistuivat jossain vaiheessa Neapoliin uudelleenasuttamiseen yhdessä ateenalaisten ja khalkislaisten kanssa.[10]
Sisilian Syrakusan tyranni Hieron perusti saarelle uuden siirtokunnan 400-luvulla eaa. Tämä tapahtui oletettavasti hänen voitettuaan tyrrheenit meritaistelussa vuonna 474 eaa. Nämä siirtokuntalaiset joutuivat jättämään saaren samoista syystä kuin edelliset asuttajat. Myöhemmin Neapoliin asukkaat perustivat saarelle uuden kaupungin, ja se säilyi tämän jälkeen Neapoliin alaisuudessa. Myöhemmin saari tulin Rooman omistukseen. Augustus luovutti sen kuitenkin takaisin neapolislaisille vaihtokauppana Kapreaista.[2][4][11]
Kaupungin ja saaren myöhemmästä historiasta tiedetään vain vähän. Se vaikuttaa toipuneen pahimmista luonnonmullistuksista, vaikkakin siellä tapahtui edelleen ajoittain vulkaanista toimintaa ja maanjäristyksiä. Näihin ilmiöihin kytkeytyneet kuumat lähteet saivat mainetta terveysvaikutuksiensa vuoksi.[4][12] Kaupunki ei kuitenkaan vaikuta olleen roomalaisella kaudella erityisen merkittävä tai kukoistava, ja sen nimi mainitaan antiikin lähteissä vain harvoin.[4] Antiikin aikainen asutus säilyi löytöjen perusteella ainakin ensimmäiselle vuosisadalle eaa.[2][3]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pithekussain akropoliina eli linnavuorena toimi nimellä Monte di Vico nykyisin tunnettu kukkula nykyisen Lacco Amenon länsipuolella. Kukkula on jyrkkärinteinen ja sen kummallakin puolella on luonnonsatama. Akropoliilta on löydetty mykeneläistä ja varhaisen rautakauden keramiikkaa sekä merkkejä asutuksesta 700-luvulta eaa. ensimmäiselle vuosisadalla eaa. saakka.[1][2][3]
Alakaupunki levittäytyi ilmeisesti suhteellisen laajalle alueella akropoliin lähellä olleelle tasangolle, jonka pinta-ala on noin kuusi hehtaaria. Alakaupungista akropoliin länsipuolelta on löydetty myös pyhäkkö, mahdollinen Heraion eli Heran pyhäkkö, sekä heroon. Kummatkin on ajoitettu noin 600-luvulle eaa. Asutusta on sijainnut myös nykyisten Mezzavian ja Mazzolan alueella, josta on löydetty myös merkittäviä metallipajoja.[1]
Akropoliin etelä- ja lounaispuolelta nykyisestä Valle di S. Montanosta on löydetty kreikkalaisen kauden hautausmaa, josta on tunnistettu noin 1 300 hautaa. Tärkeimmät hautalöydöt ovat 700- ja 600-luvuilta eaa. Hautalöytöihin lukeutuu muun muassa keramiikkaa eri puolilta kreikkalaista maailmaa ja muuta Välimeren aluetta, muun muassa Korintista, Ateenasta, Euboialta, Jooniasta, Syyriasta, Foinikiasta ja Egyptistä, sekä pronssisia ja hopeisia solkineuloja (fibula), egyptiläisiä skarabeita ja itämaisia sinettejä, mitkä kaikki kertovat laajoista kauppayhteyksistä.[1][2]
Pithekussain merkittävimpiin löytöihin lukeutuu niin kutsuttu Nestorin malja, joka on rhodoslainen kotyle tai skyfos noin vuodelta 740 eaa. Se sisältää piirtokirjoituksena yhden varhaisimmista tunnetuista esimerkeistä kreikkalaisen kirjaimiston käytöstä ja samalla mahdollisen varhaisen viittauksen Homeroksen Iliaaseen.[2] Se samoin kuin muut löydöt ovat Pithekussain arkeologisessa museossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”65 Pithekoussai”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 285–287. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AENARIA (Ischia) Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Cumae, Pithekussai”, Antiikin käsikirja, s. 112–113, 429. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e f g h i j k Smith, William: ”Aenaria”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Pithekoussai Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
- ↑ Strabon: Geografia 2, 5; Plinius: Naturalis historia 2.88.
- ↑ Livius: Rooman synty 8.22.6; Ovidius: Muodonmuutoksia 14.90.
- ↑ Vergilius: Aeneis 9.716; Ovidius: Muodonmuutoksia 14.90; Silius Italicus: Punica 8.542, 12.147; Lucanus 5.100; Statius: Silv. 2.2.76.
- ↑ Livius: Rooman synty 8.22; Strabon: Geografia 5.
- ↑ Strabon: Geografia 5.4.7.
- ↑ Suetonius: Augustus 92.
- ↑ Strabon: Geografia 5; Plinius: Naturalis historia 31.5; Stat.: Silv. 3.5.104; Lucil.: Aetna 430; Jul.: Obseq. 114.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pithekussai Wikimedia Commonsissa
