Pistehaarniskamonni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Pistehaarniskamonni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: | Panssarimonnit Callichtyidae |
| Alaheimo: | Aitopanssarimonnit Callichthyinae |
| Suku: | Haarniskamonnit Megalechis |
| Laji: | thoracata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Megalechis thoracata |
|
| Katso myös | |
Pistehaarniskamonni (Megalechis thoracata) on aitopanssarimonneihin kuuluva pohjakala. Pistehaarniskamonni on aiemmin kulkenut virheellisesti myös nimellä Hoplosternum magdalenae, Hoplosternum pectorale tai jopa Callichthys callichthys.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pistehaarniskamonnin pituus on noin 12-14 cm.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pistehaarniskamonni on kotoisin Brasiliasta.[2]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pistehaarniskamonni ei poikkea muista sukulaisistaan kovasti eli viihtyy pohjassa. Se on kuitenkin melko arka ja liikkuu muita aitopanssarimonneja vähemmän ylemmissä vesikerroksissa.[2]
Vesiolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veden pH:n tulee olla 6-8, kovuuden dH 5-19 ja lämpötilan 18–28 °C. [3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frederico, R.G.: Megalechis thoracata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rassi, Pertti: Panssarimonnit. Gummerus, 1997. ISBN 951-97628-0-9.
- ↑ Megalechis thoracata (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haarniskamonni (Megalechis personata) Underwater life -blogi. 28.2.2013. Viitattu 5.6.2020.
- Megalechis thoracata (Valenciennes in Cuvier & Valenciennes, 1840) Scotcat.com. 6.6.2005. Viitattu 5.6.2020. (englanniksi)
|