Pispalan Haulitehdas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pispalan haulitorni

Pispalan haulitehdas on entinen hauleja valmistanut tehdas Tampereen Pispalassa. Haulien teollinen valmistus alkoi Tampereella vuonna 1856 (toinen lähde: 1859), jolloin Pyynikinharjun etelärinteeseen rakennettiin matalahko puurakenteinen haulitorni. Kyseinen torni on myöhemmin purettu.

Nykyisen, 55 metriä korkean Pispalan haulitornin rakensi Oy K.Hjorth Ab vuonna 1908 Pispalanharjun pohjoisrinteeseen. Pispalan haulitorni on ainoa Suomessa jäljellä oleva haulien valmistukseen käytetty torni. Haulien valmistus tornissa lopetettiin vuonna 1972. Hjorth kertoi tehtaansa pystyneen tuottamaan 300 000 haulikiloa vuodessa. Tornin teräsrakenteet on valmistettu Saksassa Kruppin tehtailla.

Haulitehtaan toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva valuverstaasta

Tehtaalle toimitettu lyijy sulatettiin ensin alhaalla padassa ja siihen lisättiin kaksi prosenttia antimonia. Antimonin ja lyijyn atomit ovat erikokoisia, ja näitä sopivassa suhteessa sekoitettaessa lyijy kovenee. Tällöin puhutaan karkaistuista hauleista. Sulaan seokseen lisättiin vielä arsenikkia, joka poisti seoksesta venyvyyden ja lisäsi pisartuvuutta. Tämän jälkeen lyijyseos valettiin harkoiksi.

Haulimestari kiipesi torniin yleensä neljän aikaan aamulla tulia virittelemään. Kylminä talviaamuina lyijypadan lämpiäminen kesti kolmekin tuntia. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä. Se hinattiin harkkoina ylös tornin huipulla sijaitsevaan valuverstaaseen. Tornin kehikkorakenteen keskellä oli koko tornin korkuinen hauliputki. Hauliputken yläpäässä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy pääsi putoamaan alas pisartuen halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nosteltiin seulan päälle käsikauhalla. Pisarat muotoutuivat pallomaisiksi hauleiksi, kun ne pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan vapaasti ilmassa putkea alas. Lopullisen jäähtymisen varmisti alla oleva vesiastia.

Alhaalla haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, muotovialliset poistettiin ja lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Tehtaan naiset ompelivat pellavakankaasta pusseja, jotka täytettiin punnituilla hauleilla.

Vanhan Pyynikin haulitehtaan yrityssalaisuuksien vuotaminen mahdollisti Lahdessa vuosina 1906-1909 lyhytikäisen haulitehtaan toiminnan.

Pispalan Haulitehtaan työväestön muodosti kaksi perhettä: Heinäset ja Järvensivut. Pyynikin tehtaan kokemuksista viisastuneena Haulitehtaan johto teki näiden perheiden kanssa elinikäiset sopimukset, jotka velvoittivat perheitä pitämään salassa kaiken haulien valmistukseen liittyvän.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haulitornin siluetti kesällä

Pispalan haulitehtaan alue on hyvin säilynyt, rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä rakennuskokonaisuus. Alue koostuu haulitehtaasta ja –tornista, sekä niiden ympäristöön rakennetuista asuinrakennuksista. Haulitorni on maisemallisesti näkyvällä paikalla ja siitä on muotoutunut Pispalan symboli ja maamerkki, joka on tunnustettu valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni sai vuonna 1990 Tampereen kaupungilta hallintaoikeuden haulitehtaan tehdasrakennukseen. Yhdistys on kunnostanut rakennuksen talkoovoimin kokous- ja juhlatilaksi.

Haulitorni on suljettuna yleisöltä. Pysyvän valaistuksen torni sai vuonna 2009.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]