Pirullista peliä
| Pirullista peliä | |
|---|---|
| Sleuth | |
 |
|
| Ohjaaja | Joseph L. Mankiewicz |
| Käsikirjoittaja | Anthony Shaffer |
| Perustuu | Shafferin näytelmään Vainukoira |
| Tuottaja | Morton Gottlieb |
| Säveltäjä | John Addison |
| Kuvaaja | Oswald Morris |
| Leikkaaja | Richard Marden |
| Tuotantosuunnittelija | Ken Adam |
| Pääosat |
Laurence Olivier Michael Caine |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
Palomar Pictures 20th Century Fox |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1972 |
| Kesto | 138 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pirullista peliä tai Mestarihuijarit (Sleuth) on Joseph L. Mankiewiczin ohjaama jännityselokuva vuodelta 1972. Sen on käsikirjoittanut Anthony Shaffer oman Tony-palkitun näytelmänsä Sleuth (1970, suom. Vainukoira[1]) pohjalta. Elokuvan pääosia näyttelevät Laurence Olivier ja Michael Caine, jotka olivat molemmat rooleistaan ehdolla Oscar-palkinnon saajiksi. Elokuva jäi Mankiewiczin viimeiseksi ohjaukseksi.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andrew Wyke (Olivier) on menestyvä ja ikääntyvä rikoskirjailija, jonka suuri kartano on täynnä erilaisia yllättäviä mekanismeja, liikkuvia nukkeja ja pelivälineitä. Hän on kutsunut vaimonsa rakastajan, italialaissukuisen kampaamonomistaja Milo Tindlen (Caine) luokseen. Andrew kertoo kyllästyneensä vaimoonsa ja pyytää Miloa huolehtimaan tästä. Suunnitelman rahoittamiseksi ja kalliista maustaan tunnetun vaimon elättämiseksi Andrew ehdottaa, että Milo varastaisi hänen korujaan kartanosta, myisi ne ulkomailla ja Andrew saisi puolestaan korvauksen vakuutusyhtiöltä. Milo epäröi mutta lopulta suostuu ja joutuu houkutelluksi monimutkaiseen peliin, jonka tarkoitukseksi hän aluksi luulee ryöstön harjoittelun. Kun kassakaappi on avattu, Andrew uhkaakin Miloa aseella ja kertoo ampuvansa tämän lavastettuaan hänet pelin avulla varkaaksi. Andrew näyttää ampuvan Miloa päähän.
Päiviä myöhemmin poliisitarkastaja Doppleriksi esittäytyvä mies saapuu kartanoon tutkimaan Milon katoamistapausta. Andrew kiistää ensin tietävänsä asiasta mitään, mutta huomaa olevansa pulassa tarkastajan huomioiden ja päätelmien edessä. Hän tunnustaa muutaman päivän takaisen ampumavälikohtauksen mutta väittää Milon lähteneen kartanosta elossa. Todisteiden valossa Doppler kuitenkin pidättää Andrew’n. Sitten Doppler paljastaakin hänelle olevansa valeasuinen Milo.
Milo kertoo, että nyt alkaa uusi peli. Hän kertoo käyneensä juuri kuristamassa kuoliaaksi Andrewn rakastajattaren Tean ja sijoittaneensa kartanoon erilaisia todisteita, jotka osoittaisivat Andrew’n syylliseksi. Andrew soittaa Tealle, ja tämän puhelimeen vastaava itkevä huonetoveri Joyce vahvistaa Tean kuolleen. Andrew alkaa paniikissa etsiä Milon lavastamia todisteita kartanosta tämän arvoituksellisten vihjeiden perusteella. Andrew löytää niistä viimeisen juuri kun Milo sanoo poliisiauton saapuvan kartanon pihaan. Milo menee ovelle ja juttelee pitkään poliisien kanssa. Lopulta hän on päästävinään poliisit sisään, mutta silloin paljastuu ettei mitään poliiseja ole. Milo paljastaa että hän valehteli Joycen avustamana Tean kuolemasta ja onnistui näin petkuttamaan Andrew’ta jo toistamiseen.
Milo alkaa tehdä lähtöä, mutta nöyryyttää Andrew’ta vielä kertomalla erilaisia salaisuuksia Andrew’n naissuhteista. Andrew uhkaa Miloa aseella, mutta Milo sanoo arvanneensa tämän ja kutsuneen sittenkin poliisit paikalle. Andrew ei usko enää mitään ja ampuu Miloa. Poliisien tullessa hän ei mene avaamaan. Kuolinhetkellään Milo pyytää Andrew’ta vakuuttamaan poliisille että kyse oli vain pirullisesta pelistä.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pirullista peliä sai neljä Oscar-, kolme Golden Globe- ja neljä Bafta-palkintoehdokkuutta. [2][3] New York Film Critics Circle valitsi Olivier’n vuoden parhaaksi näyttelijäksi.[4]
Uusintaversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2007 Kenneth Branagh ohjasi Shafferin näytelmästä Harold Pinterin kirjoittaman, nykyaikaan sijoittuvan uuden elokuvaversion, joka sekin tunnetaan nimellä Pirullista peliä (Sleuth). Siinä Michael Caine näyttelee kirjailijaa ja Jude Law puolestaan Miloa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vainukoira, Näytelmäkulma. Viitattu 30.6.2017.
- ↑ Sleuth Golden Globes Database. Viitattu 6.2.2023.
- ↑ Sleuth Academy Awards Database. Viitattu 6.2.2023.
- ↑ Bergman paras New Yorkin kriitikoiden mielestä. Helsingin Sanomat, 6.1.1973, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Pirullista peliä (2007) Elonet.
