Piritan luostari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piritan luostari
Piritan luostarin kirkon rauniot.
Piritan luostarin kirkon rauniot.
Sijainti Tallinna, Viro
Koordinaatit 59°28′0″N, 24°50′10″E
Rakennustyyppi luostari
Valmistumisvuosi 1436
Rakennuttaja birgittalaiset
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Piritan luostari (viroksi Pirita klooster) oli luostari nykyisessä Piritan kaupunginosassa Tallinnassa. Birgittalaisetrakennuttivat Pyhän Birgitan mukaan nimetyn luostarin 1400-luvun alussa ja sen suuri kirkko valmistui vuonna 1436. Luostari raunioitui Liivinmaan sodan aikana ja vuonna 2001 avattu uusi birgittalaisluostari toimii uusissa tiloissa kirkon raunioiden lähellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhaa hautausmaata.

Birgittalaiset olivat ruotsalaisen mystikon Birgitta Birgersdotterin perustama sääntökunta, joka levisi myös Viroon. Birgittalaisilla oli luostari Vadstenassa, josta tallinnalaiset kauppiaat pyysivät 1300- ja 1400-luvun vaihteessa lupaa rakennuttaa oma luostari Tallinnan itäpuolelle. Lupa järjestyi ja luostarin rakennustyöt alkoivat Liivinmaan ritarikunnan omistamalla maalla vuonna 1407. Luostarin rakennuspaikka oli vesivälän varrella, joka nimettiin sittemmin Birgitan mukaan Piritajoeksi. Luostarin rakennushanke alkoi nihkeästi Tallinnan kaupunginraadin valittaessa ritarikunnan suurmestarille vuonna 1413, että meren lähelle rakennettavasta luostarista saattaisi autonomisena yhteisönä tulla kaupunkia uhkavien ainesten, kuten merirosvojen tukikohta. Tallinnalaiset pelkäsivät myös lahjoitusten ja testamenttien virtaavan tulevaisuudessa kaupungin kirkkojen sijaan uudelle luostarille. Hankkeen vastustus laantui kuitenkin ilmeisesti myöhemmin ja luostarin suuri kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1436. Luostarin ensimmäiset pyhäinjäännökset tuotiin Vadstenasta, jostya saapui myös ruotsalaisen luostarin nais- ja miesjäseniä opettamaan virolaisille konventeille birgittalaisia luostarisääntöjä. Tallinnan raati ehdotti luostarin sulkemista vuonna 1560, jotta vihollinen ei voisi käyttää sitä tukikohtanaan Liivinmaan sodan aikana. Vuonna 1564 luostaria hävitti tulipalo ja vuonna 1575 venäläiset joukot veivät osan sen nunnista Venäjälle ryöstäen samalla luostarin asuinrakennukset. Vuonna 1577 Iivana Julman joukot hävittivät luostarin kokonaan.[1] Luostarin rauniot olivat sittemmin tyhjillään, vaikkakin niitä käytettiin ilmeisesti jonkin aikaa suuren Pohjan sodan aikana.[2] 1600-luvulla luostarin mailla toimi hautausmaa, jota käytettiin aina 1900-luvun alkuun saakka.[3] Paikan nykyinen birgittalaisluostari aloitti toimintansa vanhan kirkon raunioiden vieressä syyskuussa 2001.[4]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostarin kirkon sisätilat.

Piritan luostarin ytimen muodosti nykyisin raunioitunut 1 360 neliömetrin kirkko. Luostaria rakjennettaessa kirkosta oli alun perin tarkoitus tulla basilika, jossa oli korkea keskilaiva ja matalammat sivulaivat. Alkuperäisestä suunnitelmasta luovuttiin, koska sitä pidettiin kuitenkin lopulta liian koreilevana ja tämän ei uskottu olevan Jumalan mielleen. Piritan luostarin kirkosta tuli lopulta Vadstenan luostarin kaltainen hallikirkko.[1] Kirkon sisämitat ovat 24×56 metriä ja sen koko pinta-ala on 1360 neliömetriä. Kirkko jakautui kahtia kahteen yhtä suureen osaan, joista toinen toimi kansankirkkona ja toinen luostarin käytössä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 88-89. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
  2. a b Kloostri ajalugu Pirita klooster. Viitattu 2.3.2018. (viroksi)
  3. 1192 Pirita kloostri varemed kalmistuga, 1417-1577.a., 19.-20.saj. Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. Viitattu 2.3.2018. (viroksi)
  4. Püha Birgitta ja ordu uus haru Pirita klooster. Viitattu 2.3.2018. (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]