Pinja
| Pinja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Männyt Pinus |
| Laji: | pinea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pinja (Pinus pinea) on mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta on Etelä-Eurooppa. Pinjan syötäviä siemeniä on käytetty hyödyksi jo esihistoriallisilta ajoilta. Sitä käytetään nykyisin myös koristekasvina ja voidaan kasvattaa bonsai-puuna.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinja voi kasvaa 25 metriä korkeaksi, mutta jää useimmiten 12–20 metrin mittaiseksi. Puun kasvutavalle on tyypillistä sateenvarjon muoto, jossa lyhyen rungon päässä on leveä tasaisesti kaartuva tai lähes tasainen latvus. Kävyt ovat 8–15 cm pitkiä, ja siementen valmistuminen kestää 36 kuukautta. Siemenet ovat suuria, väriltään vaaleanruskeasta valkoiseen ja 2 cm pitkiä. Niissä on surkastunut 4–8 mm:n pituinen siipi, joka karisee herkästi pois. Siipi on tehoton tuulilevitykseen, ja siemeniä levittävätkin eläimet, kuten siniharakka (Cyanopica cyanus).
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinja on alun perin kotoisin luultavasti Pyreneiden niemimaalta. Välimeren alueella sitä on kuitenkin kasvatettu siementen vuoksi jo niin kauan, että se on levinnyt luontoon, ja sitä pidetään usein alkuperäisenä lajina. Siemenillä on käyty myös kauppaa jo varhain. Noin vuodesta 1700 lähtien pinjoja on viety myös muille välimerenilmastoa muistuttaville alueille, kuten Kaliforniaan, Etelä-Afrikkaan ja Australiaan. Länsi-Euroopassa se voi selvitä Etelä-Skotlannissa saakka ja Yhdysvaltain itärannikolla New Jerseyssä saakka.[3]
Siementen ravintokäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinjansiemeniä syödään paitsi sellaisenaan, myös paahdettuina ja jauhettuina esimerkiksi pestokastikkeessa. Niiden makua pidetään erityisen hienostuneena.[4]
Tuholaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2014 pohjoisamerikkalainen mäntykilpikirva[5] (Toumeyella parvicornis) kulkeutui Italian länsirannikolle todennäköisesti lastilaivan mukana.[6] Luontaisen vihollisen puuttuessa se on levinnyt vähitellen pohjoiseen aina Roomaan asti, jossa vuonna 2021 arviolta neljä viidestä pinjasta, joita on kaupungissa kymmeniätuhansia, kärsi tuholaisesta ja oli siksi näivettymässä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Conifer Specialist Group: Pinus pinea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 1998. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ USDA Plants: Pinus pinea (englanniksi)
- ↑ Terveyttä siemenistä, Kauneus ja terveys -lehti, viitattu 5.5.2012.
- ↑ Havumetsämme tarvitsevat suojelua koristekasvien mukana leviävistä vierasperäisiltä kasvintuhoojilta, Ruokavirasto, viitattu 22.8.2021.
- ↑ Roomaa varjostavat pinjapuut ovat vaarassa kuolla, YLE Uutiset, viitattu 22.8.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Pinus pinea (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Pinus pinea (stone pine) (englanniksi)
|