Pinner-reaktio
Pinner-reaktio on kemiallinen reaktio, jossa nitriili reagoi alkoholin kanssa happamissa olosuhteissa muodostaen iminoestereitä eli alkyyli-imidaatteja. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran Adolf Pinner vuonna 1877 ja reaktio on nimetty hänen mukaansa. Pinner-reaktion hyödyllisyys on siinä, että muodostuvasta iminoesteristä voidaan syntetisoida muita yhdisteitä.[1][2][3][4]
Reagenssit ja mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinner-reaktio tapahtuu lähes kaikille nitriileille ja kaikille alkoholeille. Happona käytetään tyypillisimmin kuivaa vetykloridikaasua. Pinner-reaktion reaktiomekanismin ensimmäisessä vaiheessa vetykloridi protonoi nitriilin typpiatomin jolloin muodostuu nitriliumioni. Nukleofiilinen alkoholi reagoi nitriliumionin elektrofiilisen hiiliatomin kanssa additioreaktiolla. Viimeisessä vaiheessa tapahtuu molekyylinsisäisiä protoninsiirtoja ja muodostuu iminoesterin vetykloridisuola.[2][3] Eräissä lähteissa nitriliumionin esitetään tautomerisoituvan iminiumioniksi, joka reagoi vetykloridin kanssa iminohalidiksi. Tästä iminohalidista muodostuu eliminaation jälkeen reaktiivinen karbokationijohdannainen, joka reagoi alkoholin kanssa iminoesteriksi[4].
Mikäli reaktiossa alkoholia on ylimäärin, reagoi iminoesteri alkoholien kanssa ortoesteriksi. Ammoniakin tai amiinien lisääminen johtaa amidiinin muodostumiseen. Jos reaktiossa käytetään kuivan vetykloridin sijaan vetykloridin vesiliuosta muodostuu lopputuotteiksi estereitä.[1][2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-72. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1085–1086. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
- ↑ a b c Reinhard Bruckner: Organic Mechanisms, s. 333–334. Springer, 2010. ISBN 978-3-642-03650-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.8.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c László Kürti, Barbara Czakó: Strategic applications of named reactions in organic synthesis, s. 352. Elsevier, 2005. ISBN 978-0124297852. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.8.2016). (englanniksi)