Pinnankarheus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pinnankarheus on kappaleen pinnan ominaisuus joka kuvaa pinnan pieniä epätasaisuuksia. Kooltaan pinnankarheutta suurempia epätasaisuuksia ovat aaltomaisuus, kolhut ja naarmut, sekä muotovirheet.

Pinnankarheutta kuvataan yleisimmin Ra-arvolla. Ra-arvoa määritettäessä mitataan pinnan muoto sopivalla mittalaitteella. Mittalaite tuottaa pinnasta primääriprofiilin. Primääriprofiili syntyy kun mitataan pallomaisen mittapään pinnan normaalin suuntaista liikettä, kun sitä liutetaan pintaa pitkin. Primääriprofiilista suodatetaan pois aaltomaisuus. Tästä jäljellejäävästä R-profiilista voidaan laskea Ra arvo. Ra arvo lasketaan summaamalla pinnan huippujen korkeuksien ja laaksojen syvyyksien aritmeettiset keskiarvot.

Pinnankarheutta voidaan arvioida aistinvaraisesti vertaamalla tutkittavan kappaleen pintaa näytekappaleisiin joiden pinnankarheus tunnetaan.

Standardi ISO 1302 käsittelee pinnanlaatuvaatimusten esittämistä teknisessä dokumentaatiossa.

Standardi ISO 4287 käsittelee pintojen muotojen profiilien mittausta.

Standardi ISO 8785 käsittelee naarmuja, huokoisuutta ja muita pinnan virheitä.

Pinnankarheus vaikuttaa kappaleen ulkonäköön, kulumiseen ja kitkaan kappaleen pinnalla. Pinnankarheudella voi olla huomattava vaikutus sovitteiden toimintaan. Pinnankarheudella on myös vaikutusta korroosioon. Pinnankarheus vaikuttaa myös pintakäsittelyiden tarttuvuuteen ja kappaleen likaantumiseen.