Pinetop Perkins
Joe Willie ”Pinetop” Perkins (13. heinäkuuta 1913 Belzoni, Mississippi – 21. maaliskuuta 2011 Austin, Texas[1]) oli yhdysvaltalainen blues-muusikko. Hänet valittiin Blues Hall of Fameen vuonna 2003.
Perkins oli kotoisin vaatimattomista oloista ja työskenteli puuvillapelloilla jo seitsemänvuotiaana. Koulunkäynti jäi kolmeen luokkaan.[2] Hän aloitti uransa kitaristina, mutta hänen vasen kätensä vammautui tappelussa Arkansas'ssa. Hän siirtyi pianoon ja teki 1950-luvulla yhteistyötä Earl Hookerin kanssa. Hookerin yhtyeen ohjelmistoon kuului ”Pinetop's Boogie Woogie”, josta hän sai lempinimensä.[2]
Hän siirtyi Illinois'hin ja aloitti levytysuran uudelleen 1968.
Kun Otis Spann lähti Muddy Watersin yhtyeestä, Perkins tuli 1969 pianistiksi hänen tilalleen ja oli mukana 12 vuotta ja soitti kaikilla Watersin viimeisillä studiolevyillä.[2]. Perkins levytti myös Legendary Blues Bandin kanssa. Oman ensilevyn hän teki vasta 1988 ja julkaisi yhteensä viitisentoista palkittua levyä.[2] Hän esiintyi julkisesti vielä yli 90-vuotiaana. Hän loukkaantui liikenneonnettomuudessa vuonna 2004 mutta selvisi lievin vammoin.
Perkins asui Austinissa, Texasissa. Hänelle myönnettiin vuonna 2005 Grammy elinikäisistä saavutuksista musiikin alalla. Vuonna 2007 hän voitti Grammyn kaikkien aikojen vanhimpana esiintyvänä taiteilijana yhtenä Last of the Great Mississippi Delta Bluesmen: Live in Dallas -levyn esiintyjistä.[1]
Perkinsille oli sovittu esiintyminen Rauma Bluesissa heinäkuussa 2011.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Bluesman Pinetop Perkins dies in Austin Austin News KXAN.com. Arkistoitu 24.3.2011. Viitattu 22.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Harri Uusitorppa: Puuvillapeltojen bluesveteraani. Helsingin Sanomat, 24.3.2011, s. C6. Artikkelin verkkoversio.
| ||||||||||||||||||
