Pimeyden ydin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pimeyden ydin
Mörkrets kärna
Pimeyden ydin.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Marianne Alopaeus
Kieli ruotsi
Kustantaja Söderströms
Julkaistu 1965, uusi laitos 1976
Sivumäärä 308
Suomennos
Suomentaja Elvi Sinervo
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1966, uusi laitos 1975
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 400
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pimeyden ydin (ruots. Mörkrets kärna) on suomenruotsalaisen kirjailijan Marianne Alopaeuksen romaani vuodelta 1965. Romaanin suomensi Elvi Sinervo, ja suomennos ilmestyi 1966. Teos sai Kiitos kirjasta -mitalin 1967.[1]

Teos herätti huomiota myös Ruotsissa, ja se käännettiin norjaksi.[2]

Alopaeus on kertonut haastattelussa Tuva Korsströmille teoksen syntymisen taustoista, ettei koskaan päässyt yli järkytyksestä, jonka natsien tuhoamisleirit hänessä aiheuttivat: Pimeyden ytimen taustalla on natsismi. Kun hänen poikansa oli 12-vuotias, hän arveli että tämä on riittävän vanha tietämään niistä ajoista. Pojan kauhistunut reaktio oli, että äiti on erehtynyt: "Eihän niin voi tehdä toisille ihmisille." Niinpä Alopaus kirjoitti kirjan pojalleen.[3]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos on Alopeuksen taiteellisen tuotannon huippu, ja aikalaiskritiikissä todettiin, että se on suomenruotsalaisen kirjallisuuden klassikko. Alopaeuksen tuotanto ei kuitenkaan anonyymin kirjoittajan mielestä ole kestänyt aikaa, mutta kirjailija on merkittävä aikakautensa tuntojen ja ajatusten tarkkailijana ja kirjaajana.[4]

Toisaalta vielä vuonna 2005 kriitikko Kimmo Lilja katsoi romaanin kuuluvan nykyklassikkoihin.[5] Hilkka Hyrkkö sanoo kirjasta: "Vaikka kirjan päähenkilö elää kirjan alussa viime vuosisadan alkua, on kaikki kirjassa ajankohtaista."[6]

Timo Vihavainen muistelee, että kun hän luki kirjan 1966, "se tuntui jotenkin falskilta vasemmistosnobbailulta, joka peilasi itseään poroporvarilliseen taustaan ja kehitteli suuria jonninjoutavista aineksista. Toki kirjoittaja oli kuvissa hyvän näköinen – –".[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjasampo.fi. Viitattu 14.11.2014.
  2. Marianne Alopaeus, Nordisk Kvinnolitteraturhistoria. Viitattu 14.11.2014.
  3. Korsström, Tuva: Från Lexå till Glitterscenen, s. 31. Schildts & Söderströms, 2013.
  4. 150 kirjaa, Porin kaupunginkirjasto 150. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.11.2014.
  5. Samannimiset kirjat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Turun Sanomat, viitattu 14.11.2014.
  6. Hyrkkö, Hilkka: Nämä viisi kirjaa haluaisin antaa sinulle. Mtv.fi, viitattu 14.11.2014.
  7. Vihavaisen Timon blogi 4.7.2013. Viitattu 14.11.2014.