Pilottitakki
Pilottitakki on vyötärölle ulottuva pusakka, joka perustuu ilmailun alkuaikojen sotilaslentäjien käyttämään takkiin. Pilotti- eli bomber-takit olivat alun perin paksuja ja lämpimiä. Avoimessa tai lämmittämättömässä umpiohjaamossa lentäjällä oli usein vähän tilaa ja hyvin kylmä, ja siksi lentäjän univormu vaati erityistä suunnittelua. Myös elokuvamaailma ja musiikkimailman idolit ovat vaikuttaneet pilottitakkien imagoon. Esimerkiksi elokuvat Top Gun (1986) ja Pearl Harbor (2001) tekivät pilottitakkia tunnetuksi. Takista on tullut muodin myötä suosittu arkitakki ja alakulttuurien tunnusmerkki.[1]
Historia ja mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-1 oli ensimmäinen moderni pilottitakkimalli. Se suunniteltiin Yhdysvaltojen ilmavoimien käyttöön vuonna 1922, jolloin US Army Air Corps standardoi sen lentäjien univormuksi nimikkeellä A-1 Summer Flying Jacket. Vuonna 1931 ilmavoimat otti käyttöön seuraavan mallin A-2:n. Standardimallinen A-1-takki valmistettiin nahasta. Materiaalina käytettiin eri nahkalaatuja, kuten lampaannahkaa, vuohennahkaa tai vahvaa hevosennahkaa. Yleisin oli lampaannahka, mutta ajan myötä se osoittautui liian heikoksi kovassa käytössä. Alkujaan takissa oli korkea resorikaulus ja viiden napin napitus, sillä vetoketju ei vielä ollut yleistynyt.[2]
Neulekaulus valmistettiin napakaksi, jotta se suojasi viimalta senaikaisissa avonaisissa lentokoneissa. Jotkin valmistajat käyttivät kaulusten materiaalina myös nahkaa. Vyötärönauha ja hihansuut valmistettiin villaneuleesta. Varhaisissa A-1:ssä oli napitus vyötäröllä, mutta myöhemmin tilalle tuli nepparit.[2]
A-1 takissa oli kaksi läpällistä paikkataskua, jotka suljettiin napilla. Jotkut tehtaat sijoittivat ne rintataskuiksi, toiset taas vyötärön yläpuolelle. Takin leikkaus oli tyköistuva, eikä se soveltunut kovin hyvin kerrospukeutumiseen. Moni lentäjä käyttikin takkia vain neuleen korvikkeena ja veti sen ylle vielä pitkän nahkaisen lentotakin.[2]
A-2 malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-2-malli esiteltiin vuonna 1931, ja sitä teki moni valmistaja vuoteen 1943 saakka. Se valmistettiin hevosennahasta, joka oli lampaannahkaa jäykempää. Se suunniteltiin suojaamaan avoimessa ohjaamossa istuvaa lentäjää ainoastaan kylmyydeltä. Ennen toista maailmansotaa A-2-mallin materiaaleiksi vaihtuivat vuohennahka ja puuvilla. A-2 takki oli tarkoitettu vain Air Corpsin piloteille. Takin sai vasta, kun lentäjän peruskoulutus oli ohi. Usein takeissa oli esimerkiksi kuvioituja taisteluselostuksia.lähde?
A-mallien jälkeisiä pilottitakkimalleja ovat M-422A ja ANJ-3. Mallinimitystä G-1 käytetään arkikielessä kaikista nahkaisista pilottitakeista.[3] US Air Force esitteli A-2-mallin uudelleen vuonna 1988 muutamin muutoksin. Ruskea pusakka oli malliltaan entistä leveämpi ja tehty vuohennahasta. Synteettisten materiaalien sijaan käytettiin villaa, puuvillaa ja silkkiä.[4]
B-mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
1930-luvun alussa Yhdysvaltain maavoimat suunnitteli lampaannahkaisesta pilottitakista oman B-3-mallin, jossa oli turkiskaulus. Kun ohjaamot olivat muuttuneet umpinaisiksi, tuli tarve saada lampaannahkaisesta takista kevyempi versio, ja B-6 oli virtaviivaisemmalla ja kapeammalla leikkauksella toteutettu malli, jossa oli yksinkertainen kaulasuojus.[3]
B-10-malli esiteltiin vuonna 1943 korvaamaan A-2:a ja B-6:a. Pilottitakkina se oli kevyempi ja monipuolisempi kuin edeltäjänsä. Vaikka se oli käyttökelpoinen vain lämpötiloissa −4–+13 astetta, siitä tuli lentäjien suosikki. Siitä tuli niin suosittu, että sitä käyttivät kenraalitkin, jotka eivät lentäneet. Suosiosta huolimatta B-10 korvattiin vuonna 1944 mallilla B-15. Malli jäi lyhytaikaiseksi, sillä sen tilalle tulivat pian suihkukoneiden lentäjien tarpeisiin suunnitellut MA-1 ja MA-2.[3]
MA-1 malli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1940- ja 1950-lukujen vaihteessa esitellyssä MA-1:ssä oli neulekaulus turkiskauluksen sijasta. Turkiskaulus ei ollut käytännöllinen esimerkiksi laskuvarjovaljaiden kanssa. MA-1- ja MA-2-mallien kankaiden värit ovat tummansininen tai salvianvihreä. MA-2-mallissa on kääntökaulus, MA-1-mallissa ommeltu kaulus.lähde?
Nykyajan bomber-takit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaatteen siirtyminen sotilaskäytöstä arkikäyttöön on erityisesti miesten pukeutumisessa ollut yleistä. Nykyajan muotibomberit eivät ominaisuuksiltaan kestä tarkastelua aitoa MA-1-takkia vastaan, mutta yhtäläisyyksiä löytyy. Muotibomberkin on kevyt ja enemmän tai vähemmän sateenpitävä, ja moneen uudempaan takkiin on jätetty hihatasku vetoketjuineen ja oranssi vuori, joka oli alun perin suunniteltu pakkolaskun varalta. Jos lentäjä jäi pakkolaskussa henkiin, hän saattoi kääntää takin nurinpäin, jolloin hänet oli oranssin vuorin ansiosta helpompi löytää.[1]
Pilottitakki oli Yhdysvaltojen armeijan käytössä viimeisen kerran Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa.[5]
Ala- ja nuorisokulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvun Englannissa takkimallin löysivät skinheadit ja punkkarit. Sittemmin pilottitakin ovat löytäneet myös rokkarit ja teinit.[1]
Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Populaarikulttuurissa pilottitakki ponnahti 1950-luvulla esiin eri mallisina, materiaalina satiini tai nahka, kauluksella tai ilman. Pilottitakkeja käyttivät elokuvissa seuraavat näyttelijät:
- Viettelyksen vaunu (1951) – Marlon Brando
- Suuri pakoretki (1963) – Steve McQueen
- Taksikuski – Robert De Niro (1976)
- Top Gun (1986) – Tom Cruise
- Drive (2011) – Ryan Gosling[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pomminvarma tyyliklassikko osuu aina Kauppalehti. 20.8.2016. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ a b c Raivio, Ville: Pilottitakki A-1 kävisi toimistokäyttöönkin Taloussanomat. 16.3.2014. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ a b c Schneider, Sven Raphael: Bomber and Flight Jacket Guide Gentleman's Gazette. 20.9.2017. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ Kickhöfen, Moritz: Type A-2 Flight Leather Jacket Gentleman's Gazette. 14.12.2011. Viitattu 21.9.2018.
- ↑ Luecke, Andrew D.: The History of Flight Jackets Is More Interesting Than You Think - Best Flight Jackets 2015 Esquire. 22.4.2015. Viitattu 21.9.2018. (englanniksi)