Pikkuvelholehti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuvelholehti
Circaea alpina kz.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Velholehdet Circaea
Laji: alpina
Kaksiosainen nimi

Circaea alpina
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkuvelholehti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuvelholehti Commonsissa

Pikkuvelholehti eli velholehti (Circaea alpina) on pienikokoinen, medetön ja itsepölytteinen monivuotinen ruoho.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuvelhonlehden kukkia.
Pikkuvelhonlehti C. A. M. Lindmanin teoksesta Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).

Pikkuvelholehti kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Varsi on ohut, hauras, veltohko ja kalju. Vastakkain olevien lehtien ruoti on litteähkö. Lehtilapa on herttamainen, nirhalaitainen, ohut, kiiltävä ja laidoilta kaarikarvainen. Kukintoranka on nystykarvainen. Kukat ovat pieniä, ja sekä verhiö että teriö ovat kaksilehtisiä. Terälehdet ovat valkoisia tai vaaleanpunertavia. Pikkuvelholehti kukkii Suomessa heinäkuussa. Siemenet kypsyvät päärynämäisissä ja kaarikarvaisissa pähkylöissä. Kasvi talvehtii rönsyjensä avulla.[1]

Pikkuvelholehti risteytyy helposti lähisukulaisensa isovelholehden (C. lutetiana) kanssa. Suomessa isovelholehteä ei kuitenkaan kasva.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuvelholehteä tavataan Euroopassa Britteinsaarilta ja Etelä-Ranskasta itään Uralille saakka. Eteläisimmät esiintymät ovat Keski-Italiassa, Albaniassa, Romaniassa ja Kaukasuksella. Pohjoisessa lajin levinneisyysalue ulottuu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosiin, Baltiaan ja Pohjois-Venäjälle. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu samoilla leveysasteilla läpi Siperian Venäjän kaukoitään ja Pohjois-Japaniin asti. Pohjois-Amerikassa lajia tavataan Alaskassa, Kanadan etelä- ja keskiosissa ja Yhdysvaltain pohjoisosissa.[2] Suomessa pikkuvelholehteä kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tavanomainen laji on maan etelä-, keski- ja itäosissa, muualla se on varsin satunnainen ja harvinainen laji.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkuvelholehti on varjokasvi. Sen kasvupaikkoja ovat kosteat lehdot, lehtokorvet, lähteiköt ja purolaaksot.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi kasvin nimi on small enchanter's nightshade, lumoojan yövarjo.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 294.
  2. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Dvärghäxort ((myös levinneisyyskartat)) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 9.10.2011. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pikkuvelholehden levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 9.10.2011.
  4. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 410.
  5. USDA Plants Profile plants.usda.gov. Viitattu 9.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]