Tämä on lupaava artikkeli.

Pikkurantasappi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pikkusappi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pikkurantasappi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Katkerokasvit Gentianaceae
Suku: Sapet Centaurium
Laji: pulchellum
Kaksiosainen nimi

Centaurium pulchellum
(Sw.) Druce

Synonyymit
  • Centaurium candelabrum
Katso myös

  Pikkurantasappi Wikispeciesissä
  Pikkurantasappi Commonsissa

Pikkurantasappi eli pikkusappi (Centaurium pulchellum, Centaurium candelabrum) on pienikokoinen, punakukkainen kasvilaji. Suomessa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi[2] ja kansainvälisesti se on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkurantasapen kukkia.

Yksivuotinen pikkurantasappi kasvaa 3–15 cm korkeaksi. Varsi on hento, kalju ja haaraton tai yläosastaan runsashaarainen. Lehtiruusuke puuttuu. Varsilehtien lapa on kolmisuoninen ja kapeansoikea. Alimmat lehdet ovat usein muita pienempiä. Kukinto on harsu tai tiheä huiskilo. Ruusunpunaiset, melko pitkäperäiset kukat ovat usein yksittäin tai pareittain. Halkaisijaltaan kukka on noin 6 mm. Verhiönliuskat ovat lähes tyveen asti erillisiä ja kapeita. Teriö on viisiliuskainen ja ahdastorvinen, verhiö on selvästi teriöntorvea lyhempi. Heteiden ponnet tulevat selvästi esille teriöntorvesta. Pikkurantasappi kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[3][4] Pikkurantasappi muistuttaa suuresti isorantasappea (Centaurium littorale).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkurantasapen levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Lajin pohjoinen levinneisyysraja kulkee Britteinsaarten keskiosista Etelä-Norjaan, Keski-Ruotsiin, Etelä-Suomeen ja Baltiaan. Fennoskandiassa. Baltiassa laji on kuitenkin merenrantojen kasvi, jota ei juuri tavata sisämaassa. Idässä pikkurantasapen levinneisyysalue kattaa Länsi-Venäjän Kaukasukselle saakka, etelässä se jatkuu Välimeren eteläpuolelle Pohjois-Afrikkaan. Lisäksi lajia kasvaa monin paikoin Turkissa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikasta siitä on tehty muutamia havaintoja, mutta siellä laji ei kuulu alkuperäislajistoon.[5] Suomessa pikkurantasapen lähes yhtenäinen esiintymisalue ulottuu Porista Ahvenanmaalle ja edelleen Suomelahden rannikolla itärajalle saakka. Saaristomerellä laji on kuitenkin suuresti harvinaistunut tai monin paikoin hävinnyt.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkurantasappi on Fennoskandiassa merenrantojen laji, joka viihtyy hiesuisilla ja savisilla rannoilla.[3] Muualla levinneisyysalueellaan laji on myös tyypillinen sisämaan kasvilaji.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkurantasappi on vanha rohdoskasvi, josta on valmistettu rohtoja vatsa-, munuais- ja kuukautisvaivoihin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Hæggström, Carl-Adam, Esbo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Centaurium pulchellum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Suomen lajien uhanalaisuus 2010, s. 193.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 335.
  4. Ålands flora 2010, s. 298.
  5. a b Den virtuella floran: Dvärgarun (ruots.) Viitattu 15.3.2011.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Pikkusapen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.3.2011.
  7. Helsingin kasvit 1998, s. 22.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]