Pikkumerikokki
| Pikkumerikokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Merikokkimaiset Callionymoidei |
| Heimo: | Merikokit Callionymidae |
| Suku: | Callionymus |
| Laji: | maculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Callionymus maculatus |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkumerikokki (Callionymus maculatus) on merikokkien (Callionymidae) heimoon kuuluva lauhkeissa merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkumerikokki kasvaa yleensä 13–16 senttimetrin mittaiseksi koiraiden ollessa tavanomaisesti suurempia. Lajin ruumiin leveys on korkeutta suurempi ja se kapenee pyrstöä kohden. Silmät sijaitsevät päälaella. Lajilla on kaksi selkäevää, joista ensimmäisessä on neljä piikkiruotoa ja toisessa yhdeksän haarautumatonta nivelruotoa sekä yksi haarautunut nivelruoto. Peräevässä on kahdeksan haarautumatonta nivelruotoa ja yksi haarautunut nivelruoto. Isomerikokista (Callionymus lyra) pikkumerikokki eroaa siinä suhteessa, että sen silmän ja kuonon kärjen välinen etäisyys on vain hieman silmän halkaisijaa suurempi isomerikokilla tämän eron ollessa huomattava. Pikkumerikokin tieteellinen lajinimi maculatus viittaa sen täplikkäisiin kylkiin.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkumerikokkia tavataan Islannista ja Norjan pohjoisosasta aina Senegaliin saakka sekä Välimerellä. Se elää yleensä alle 450 metrin syvyydessä vedenpinnasta hiekka- ja liejupohjilla.[3]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkumerikokin ravintoa ovat pääosin pohjaeläimet, etenkin madot, äyriäiset ja pienet simpukat. Se kaivautuu usein pehmeään hiekkaan jättäen itsestään näkyviin vain silmät ja selän yläpinnan. Pikkumerikokki tulee sukukypsäksi noin kaksivuotiaana. Lisääntyminen tapahtuu keväällä tai kesällä. Munat kelluvat lähellä vedenpintaa, missä myös niistä kuoriutuvat poikaset elävät 10 millimetrin mittaisiksi asti.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Smith-Vaniz, W.F.: Callionymus maculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Callionymus maculatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 436–437. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)