Pikkumalluaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkumalluaiset
Sigara scotti
Sigara scotti
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Luteet Heteroptera
Osalahko: Nepomorpha
Yläheimo: Corixoidea
Heimo: Pikkumalluaiset Corixidae
Leach, 1815
Alaheimoja, tribuksia ja sukuja

Pikkumalluaiset (Corixidae) on luteisiin kuuluva vedessä elävien hyönteisten heimo.

Pikkumalluaiset muistuttavat paljon isomalluaisia, mutta eroavat niistä varsinkin uintitavallaan. Isomalluaiset uivat vatsa ylöspäin, kun taas pikkumalluaiset vatsa alaspäin. Tästä johtuu myös näiden eläinten vastakkainen väritys: pikkumalluanen on selkäpuolelta tummempi ja vatsapuolelta vaaleampi. Isomalluaisella värit ovat toisinpäin. Pikkumalluaiset ovat myös hieman pienempiä.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumalluainen

Pikkumalluaisilla on imukärsä, mutta ei lävistävää nokkaa. Etujalat ovat hyvin lyhyet, keski- ja takajalat ovat pitkät. Etujalkojen kärki on kauhamainen. Takajaloissa on karvoja, jotka saavat ne näyttämään meloilta. Niitä ne käyttävät uimiseen. Ruumis on virtaviivainen. Selkä on litteä ja siinä on ristikkäisiä viivoja.[1][2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumalluaiset elävät rehevissä vesissä, lammissa, kalliolammikoissa ja hitaissa virroissa. Lentäessään ne saattavat joskus eksyä myös uima- ja lintualtaisiin.[2][3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkumalluaiset seulovat pohjan kariketta ja mutaa etujaloillaan ravintoa etsiessään. Ne ovat harvoin petoja. Yleensä pikkumalluaiset syövät hajoavaa orgaanista ainetta tai imevät levistä ja kasveista nestettä imukärsällään.[3][2]

Pikkumalluaiset parittelevat yleensä yöllä. Koiraat kutsuvat naaraita parittelemaan sirittämällä. Ne hankaavat etujalkojensa okasia pään sivureunaa vasten. Sirityksen voi joskus iltaisin kuulla rannalle. Eräässä tutkimuksessa[4] Micronecta scholtzi -lajin äänen voimakkuudeksi metrin etäisyydeltä mitattiin 80 dB ja huippukohdistaan 100 dB:n suuruiseksi. Miten näin pieni eläin saa aikaan niin suuren äänenvoimakkuuden, ei vielä tarkkaan tiedetä.[5][4]

Aikuiset munivat munansa vesikasveihin. Nymfit muistuttavat paljon täysikasvuisia yksilöitä ja eroavat niistä vain koollaan ja siipien puutteellaan.[2]

Nymfit saavat happensa suoraan vedestä, mutta aikuiset täytyy hakea ilmaa pinnalta. Ne ottavat ilmakuplan takaruumiin ja peitinsiipien alle ja sukeltavat. Pohjalle päästyään ne tarraavat etujaloillaan kiinni kasviin tai muuhun sopivaan. Hapen loputtua ne nousevat hakemaan uuden ilmakuplan.[3][2]

Pikkumalluaiset voivat siirtyä vesistöstä toiseen lentämällä. Ne lentävät yleensä yöllä ja saattavat eksyä uima-altaisiin ja perhosharrastajien valopyydyksiin.[2][5]

Pikkumalluaiset ovat monien vesieläinten, kuten kalojen ja hyönteisten, ja lintujen ruokaa. Myös ihmiset syövät pikkumalluaisen munia, nymfejä ja aikuisia yksilöitä. Ihmisravintoa ne ovat ainakin Meksikossa ja Egyptissä. Myös atsteekkien tiedetään syöneen niitä. Meksikossa eräiden pikkumalluais- ja isomalluaislajien munista tehdään suurta herkkua nimeltään Ahuahutle, jota kutsutaan myös Meksikon kaviaariksi. Malluaisten munia pyydystetään laskemalla ruokoja vedenpohjaan. Muutaman viikon kuluttua ruo'ot kuivataan ja munat karistetaan irti.[1][6]

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Redmond: Water Boatmen, Backswimmers (Family Corixidae, Notonectidae) (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b c d e f MDC Field Guide: Water Boatmen
  3. a b c Kaaro 2008: 26
  4. a b Sueur, Mackie & Windmill 2011
  5. a b Kaaro 2008: 27
  6. De Foliart, Gene R. 2002. The use of insects as food in mexico (Arkistoitu – Internet Archive). The Human Use of Insects as a Food Resource: A Bibliographic Account in Progress