Pikkumaahutia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkumaahutia
Piirros pikkumaahutiasta
Piirros pikkumaahutiasta
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Hutiat Capromyidae
Alaheimo: Hutiat Capromyinae
Suku: Mesocapromys
Laji: sanfelipensis
Kaksiosainen nimi

Mesocapromys sanfelipensis
(Varona & Garrido, 1970)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkumaahutia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkumaahutia Commonsissa

Pikkumaahutia (Mesocapromys sanfelipensis) on hutioiden (Capromyidae) heimoon ja hutioiden (Capromyinae) alaheimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen, mahdollisesti jo sukupuuttoon kuollut jyrsijälaji.[2]

Pikkumaahutian ruumiin pituus on 30–50 senttimetriä ja hännän pituus 15–30 senttimetriä. Sen paino vaihtelee neljän ja seitsemän kilogramman välillä. Se muistuttaa ulkonäöltään paljon muita heimonsa lajeja, mutta on esimerkiksi isokorvahutiaa (Mesocapromys auritus) hieman suurikokoisempi. Turkki on väriltään tummanruskea ja häntä hieman punertavampi.[3]

Pikkumaahutiaa on toistaiseksi tavattu ainoastaan kahdella Kuuban Canarreos-saariston läntisimmän saariryhmän saarella.[3] Viimeksi sitä on havaittu vuonna 1978, jolloin saarelta pyydystettiin 43 yksilöä.[1] Kaikki havainnot lajista ovat olleet samoista paikoista, missä kasvaa Salicornia perennis -suolayrttilajia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kennerley, R., Turvey, S.T., Young, R. & Borotto-Páez, R.: Mesocapromys sanfelipensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Mesocapromys sanfelipensis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 3.3.2020. (englanniksi)
  3. a b c Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 52–53. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.