Pikkumirrinkita
(Ohjattu sivulta Pikkuleijonankita)
| Pikkumirrinkita | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
| Tribus: | Antirrhineae |
| Suku: | Mirrinkidat Misopates |
| Laji: | orontium |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkumirrinkita eli pikkuleijonankita (Misopates orontium) on yksivuotinen pieni ratamokasvilaji. Se kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat suikeat ja kahdesta neljään cm pitkät. Kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa lyhyissä perissä. Kukan teriö on vaaleanpunainen, 10–15 millimetriä leveä. Se muistuttaa pientä leijonankitaa.[1]
Pikkumirrinkita esiintyy Euroopassa, Afrikassa, Länsi-Aasiassa ja Intiassa.[2] Suomessa se on harvinainen ja satunnainen uustulokas liikennepaikoilla.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 537. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Misopates orontium (L.) Raf. (englanniksi) Viitattu 14.1.2017.
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2015: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Pikkuleijonankita Misopates orontium) 2016. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo.