Pikkulapasotka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkulapasotka
Aikuinen koiras.
Aikuinen koiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sotkat Aythya
Laji: affinis
Kaksiosainen nimi

Aythya affinis
(Eyton, 1838)

Katso myös

  Pikkulapasotka Wikispeciesissä
  Pikkulapasotka Commonsissa

Pikkulapasotka (Aythya affinis) on pieni, kokonaan sukeltava pohjoisamerikkalainen sorsalintu, joka joskus harhautuu Eurooppaan. Se on havaittu ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2004.[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkulapasotkan erottaminen lapasotkasta on vaikeaa. Tärkeimmät erot ovat pään ja nokan muoto: lapasotkan pää on korkein silmän kohdalta, pikkulapasotkan korkein kohta on silmän takana.[3] Yksi erottava tekijä on linnun pituus: pikkulapasotka on vain 38–45 cm pitkä, kun lapasotka on 40–51 cm. Molemmille mainitaan siipien kärkiväliksi 75 cm ja painoksi noin 700 grammaa.

Myös pään kiilto auttaa joskus lajin tunnistamisessa: pikkulapasotkan punasävyä vastaa lapasotkan vihreä sävy. Koiraalla on hyvin tumma kaula ja pää, joka kiiltää hyvässä valossa punertavansävyisenä, valkea vatsa sekä harmaa selkä. Lisäksi sillä on sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa enemmän tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa ”huurteinen” väritys.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkusotkan pesimäaluetta ovat järvet ja suolammet Alaskassa ja Kanadan länsiosissa. Laji muuttaa talveksi avoimen Tyynenmeren tuntumaan aina Keski- ja Etelä-Amerikkaan asti.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkulapasotka pesii maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Munia on tavallisesti 8–11 kappaletta. Poikaset menevät pian veteen kuoriutumisen jälkeen ja ovat emon hoitamia mutta ruokkivat itsensä ja ovat 47-54 päivän ikäisiä ensimmäisen lennon aikaan.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkulapasotka syö nilviäisiä kuten simpukoita ja etanoita sekä vesihyönteisiä ja äyriäisiä ja kasvimateriaalia kuten suolilevien, vitojen ja sarojen varsia ja lehtiä sekä siemeniä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Aythya affinis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitean hyväksymät vuoden 2004 harvinaisuushavainnot Birdlife. Arkistoitu 5.10.2006. Viitattu 21.3.2008.
  3. Anetro Lindholm (Arkistoitu – Internet Archive) (harrastajan sivu)
  4. a b Lesser Scaup Audubon. 13.11.2014. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]