Pikkulaahuskolibri
| Pikkulaahuskolibri | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kolibrit Trochilidae |
| Suku: | Laahuskolibrit Lesbia |
| Laji: | nuna |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lesbia nuna |
|
 |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkulaahuskolibri (Lesbia nuna) on kolibreihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkulaahuskolibrikoiras voi kasvaa 15–19 cm pitkäksi ja naaras on pienikokoisempi ja voi kasvaa 10–12 cm pitkäksi. Koiraan pituudesta jopa kaksi kolmasosaa voi olla pyrstöä. Pikkulaahuskolibrikoiras on väriltään kauttaaltaan kimaltelevan smaragdinvihreä lukuun ottamia muutamia harmaita pyrstöhöyheniä. Pyrstö on kapea, hyvin pitkä ja voimakkaasti haarautunut. Naaras on päästään, selästään, siivistään ja pyrstöstään vihreä. Vatsa on valkoinen ja siinä on vihreitä pisteitä. Pyrstö on pitkä, mutta ei yhtä pitkä kuin koiraalla. Pikkulaahuskolibrin nokka on suora ja moniin muihin kolibrilajeihin verrattuna lyhyt. Pyrstön pituus ja väritys vaihtelee alalajeittain.[3][4][5][6][7][8][9]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkulaahuskolibria tavataan alueelta, joka ulottuu Kolumbiasta Boliviaan[1]. Lajin elinympäristöä ovat metsien reunamaat, pensaikot ja metsät tyypillisesti noin 1 900–3 200 metrin korkeudella. Pikkulaahuskolibrin ravintoa on pääasiallisesti kukkien mesi. Linnun pesimäkausi on marraskuulta huhtikuulle ja pesä on kuppimainen ja rakennetaan sammalista ja muista kasvimateriaaleista. Pikkulaahuskolibrikoiras houkuttelee naaraita parittelemaan kanssaan tekemällä naksahtavia ääniä pitkällä pyrstöllään.[3][4][5][6][7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Lesbia nuna IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lesbia nuna (TSN 555265) itis.gov. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Züchner, T., Boesman, P. & Kirwan, G.M.: Green-tailed Trainbearer (Lesbia nuna) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 292. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Robin Restall, Juan Freile: Birds of Ecuador, s. 242. Bloomsbury Publishing, 2018. ISBN 978-1-4081-0533-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Nick Athanas, Paul J. Greenfield: Birds of Western Ecuador, s. 188. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-15780-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty: Birds of Venezuela, s. 430. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691092508. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 242. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.10.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Green-tailed Trainbearer Lesbia nuna Neotropical Birds Online. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 3.10.2019. (englanniksi)
| ||||||||||