Pikkukehrääjä
| Pikkukehrääjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kehrääjälinnut Caprimulgiformes |
| Heimo: | Kehrääjät Caprimulgidae |
| Suku: | Pikkukehrääjät Setopagis |
| Laji: | parvula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Setopagis parvula |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkukehrääjä (Setopagis parvula) on kehrääjiin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan laajalta alueelta Etelä-Amerikasta. Aikaisemmin sitä pidettiin samana lajina venezuelankehrääjän (Setopagis heterura) kanssa[2].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukehrääjä voi kasvaa 19–21 cm pitkäksi. Lajin sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Yleisväritykseltään pikkukehrääjä on harmahtavanruskean kirjava ja harmain se on päälaeltaan. Selässä on mustia viiruja. Koiraan siivissä on valkoinen siipijuova ja valkoisia pilkkuja. Naaraspikkukehrääjällä siipiviivaa ei ole ja pilkut ovat ruskehtavia. Koiraan pyrstössä on uloimpien sulkien päässä hieman valkoista. Kaulassa on oranssinruskea kaulus ja kurkussa on valkoinen läikkä, joka voi naaraalla olla ruskeahko. Pikkukehrääjän rinnassa on viiruja.[2][3][4][5][6][7][8]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukehrääjän levinneisyysalue ulottuu Amazonin altaalta Perusta ja Brasiliasta etelään aina Argentiinan keskiosiin saakka. Lintu tavataan molenlaisista elinympäristöistä muun muassa galleriametsistä, savanneilta, pensaikoista ja tiheiköistä. Laji on yöaktiivinen ja lepää päivisin maassa. Pikkukehrääjä pyydystää ravinnokseen lentäviä hyönteisiä. Sen pesimäkausi on elokuusta marraskuulle ja pesä sijaitsee pensaan alla maassa.[2][3][4][5][6][7][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Setopagis parvula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Cleere, N., Kirwan, G.M., de Juana, E. & Sharpe, C.J.: Little Nightjar (Setopagis parvula) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 12.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b D. T. Holyoak: Nightjars and their allies: the Caprimulgiformes, s. 453-458. Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0-19-854987-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 242. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 204. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 170. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Ber van Perlo: A Field Guide to the Birds of Brazil. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.11.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Kaiya Provost: Little Nightjar Setopagis parvula Neotropical Birds Online. Cornell Lab of Ornithology. Viitattu 12.11.2019. (englanniksi)
|