Piikaktukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Piikaktukset
Eräs piikaktuslaji (Coryphantha erecta).
Eräs piikaktuslaji (Coryphantha erecta).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit
Alakaari: putkilokasvit
Luokka: siemenkasvit
Alaluokka: koppisiemeniset
Lahko: Caryophyllales
Heimo: kaktuskasvit
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Cacteae
Suku: Coryphantha (Engelmann) Lemaire 1868

Piikaktukset (Coryphantha) on kohtalaisen suuri ja Pohjois-Amerikassa laajalle levinnyt kaktuskasvien heimoon (Cactaceae) kuuluva suku. Piikaktusten tieteellinen nimi muodostuu kreikan sanoista koryfe ’pää’ ja anthos ’kukka’, mikä viittaa kukkien sijaintiin kasvin latvassa. Piikaktusten lähimmät sukulaiset ovat syyläkaktukset (Mammillaria), joihin ne on joskus sisällytettykin.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikaktukset kasvavat yksittäin ja muodostavat mättäitä haarautumalla tyvestään. Niiden varret ovat enintään puolimetrisiä, muodoltaan pallomaisia tai lieriömäisiä. Varsi on syyläkaktusmaisesti nystyinen, ja nystyt ovat usein hyvin pitkänomaisia ja poikkileikkaukseltaan pyöreitä. Piikkirykelmät eli areolit sijaitsevat enimmäkseen nystyjen päässä. Piikeistä osa voi olla muuntunut värikkäiksi rauhasiksi.[1]

Piikaktusten kukat kehittyvät varren päässä olevien nuorten nystyjen hankoihin. Ne ovat avoinna päivisin, näyttäviä, suppilomaisia tai kellomaisia, enimmäkseen kellertäviä tai vihertäviä. Pohjusmalja ja emin vartalon tyvi (perikarpelli) ovat paljaspintaisia tai harva- ja pienisuomuisia. Hedelmä on enemmän tai vähemmän pallomainen, pitkänomainen tai nuijamainen, pinnaltaan sileä, väriltään vihreä tai kellertävä, mehevä ja avautumaton. Siinä on jäljellä kuihtuneita kukan jäänteitä. Hedelmässä on hieman munanmuotoisia tai munuaismaisia siemeniä, joiden väri on tavallisesti musta.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikaktukset ovat kotoisin Meksikosta ja Yhdysvaltain lounaisosista.[1]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piikaktuksia on 55 lajia.[1]

  • Coryphantha calipensis
  • Coryphantha calochlora
  • Coryphantha clavata
  • Coryphantha compacta
  • Coryphantha cornifera - helopiikaktus
  • Coryphantha cornuta
  • Coryphantha delaetiana
  • Coryphantha difficilis
  • Coryphantha durangensis
  • Coryphantha echinoidea
  • Coryphantha echinus
  • Coryphantha elephantidens
  • Coryphantha erecta
  • Coryphantha georgii
  • Coryphantha glanduligera
  • Coryphantha glassii
  • Coryphantha gracilis
  • Coryphantha grata
  • Coryphantha guerkeana
  • Coryphantha hintoniorum
  • Coryphantha indensis
  • Coryphantha jalpanensis
  • Coryphantha longicornis
  • Coryphantha macromeris
  • Coryphantha maiz-tablasensis
  • Coryphantha maliterrarum
  • Coryphantha melleospina
  • Coryphantha neglecta
  • Coryphantha nickelsiae
  • Coryphantha octacantha
  • Coryphantha odorata
  • Coryphantha ottonis
  • Coryphantha pallida
  • Coryphantha poselgeriana
  • Coryphantha potosiana
  • Coryphantha pseudoechinus
  • Coryphantha pseudoradians
  • Coryphantha pulleineana
  • Coryphantha pusilliflora
  • Coryphantha pycnacantha
  • Coryphantha radians
  • Coryphantha ramillosa
  • Coryphantha recurvata
  • Coryphantha reduncispina
  • Coryphantha retusa
  • Coryphantha robustispina
  • Coryphantha salinensis
  • Coryphantha sulcata
  • Coryphantha sulcolanata
  • Coryphantha tripugionacantha
  • Coryphantha unicornis
  • Coryphantha vaupeliana
  • Coryphantha vogtherriana
  • Coryphantha werdermannii - tähtipiikaktus
  • Coryphantha wohlschlageri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Anderson 2001, s. 186.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]