Pihlajaveden Asemankylän työväentalo
| Pihlajaveden Asemankylän työväentalo | |
|---|---|
| Pihlajaveden Asemankylän työväentalo | |
| Osoite | 42910 Pihlajavesi |
| Sijainti | Keuruu |
| Valmistumisvuosi | 1907 |
| Purkuvuosi | 1980 |
| Rakennuttaja | Pihlajaveden Asemankylän Työväenyhdistys |
| Runkorakenne | hirsi |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Pihlajaveden Asemankylän työväentalo on Keuruun Pihlajaveden Asemankylällä sijainnut työväentalo, joka on purettu vuonna 1980.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemankylän työväenyhdistyksen kokouksessa tehtiin jo vuonna 1906 aloite toimitalon saamisesta Pihlajaveden kunnan rakennuttamana. Tästä hankkeesta ei tullut mitään. Kokouksia ja iltamia pidettiin asemankylän taloissa ja jäsenten kodeissa. Rakennushanketta edistämään perustettiin kolmimiehinen toimikunta. Toimikunta hankki tonttimaan vuonna 1907 Vähä-Kömin talosta. Tonttimaa oli aluksi vuokralla. Se ostettiin omaksi vuonna 1928. Varoja kerättiin arpajaisilla, iltamilla ja jäsenten lahjoituksilla. Rakennustarvikkeita hankittiin Pihlajaveden ja Ähtärin sahoilta sekä paikallisilta metsänomistajilta. Erikoistyöt teetettiin ammattimiehillä, mutta muutoin taloa rakennettiin talkoilla.[1]
Asemankylän työväentalo valmistui marraskuussa 1907. Talon tupaantuliais- ja vihkiäisjuhla pidettiin kuitenkin vasta vuonna 1908 palvelusväen vapaaviikolla, kissamaanantaina.[1]
Työväentalo on suljettuna vuonna 1918, mutta sitä ei pidetty vankileirinä. 1930-luvulla asemankylän lapuanliikkeen kannattajat yrittivät naulata taloa kiinni, mutta hanke raukesi. Iltamatilaisuuksia kuitenkin häirittiin. Pula-aika aiheutti yleisökatoa, ja työväenyhdistys velvoitti torvisoittokunnan ja näytelmäseuran pitämään enemmän iltamia varojen hankkimiseksi. Sota-aikana työväentalo oli suljettu ja tanssien pito kielletty.[1]
Vuonna 1943 Asemankylän työväenyhdistys sai omistukseensa myös Mäkikylän työväentalon, kun Mäkikylän työväenyhdistys sulautui Asemankylän työväenyhdistykseen.[1]
Sotien jälkeen käytiin taistelua sosialidemokraattien ja kommunistien välillä työväentalon omistuksesta. Talo jäi sosialidemokraateille, mutta kommunistit saivat pitää tilaisuuksiaan siellä vuokraa vastaan.[1]
Toiminnan hiipuessa talo rappeutui, ja vuonna 1980 se myytiin ja purettiin. Tontille rakennettiin vuonna 1981 vanhustentalo. Asemankylän työväenyhdistys sulautui Karhulankylän työväenyhdistykseen.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asemankylän työväentalo oli vaakalaudoituksella ja yksinkertaisilla puuleikkauksilla koristeltu rakennus. Talon yläosassa oli vinolaudoitus. Ikkunat olivat kolmiruutuisia ja niiden koristelu korosti talon suoralinjaisuutta. Talo maalattiin vuonna 1907 vaaleanpunaiseksi, mutta myöhemmin sen väri vaihteli punaisen eri sävyissä. Talossa oli aluksi pärekatto, mutta vuonna 1936 se vaihdettiin huopakatoksi.[1]
Rakennuksen keskellä oli sali. Talon toisessa päädyssä olin näyttämö ja toisessa päädyssä ravintola ja keittiö. Ulkoeteiset onrakennettiin hieman vinkkeliin.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työväentalolla kokoontuivat vuoteen 1918 asti säännöllisesti työväenyhdistys, puhujaseura, nuoriso-osasto, lauluseura, torvisoittokunta sekä rautatieläisten ammattiosasto. Kun talo jälleen saatiin käyttöön sen oltua suljettuna vuonna 1918, siellä kokoontuivat työväenyhdistyksen lisäksi näytelmäseura, mieskuoro, laulukuoro ja torvisoittokunta. 1930-luvun puolen välin jälkeen aloittivat myös ohjelma- ja kirjanpito-opintokerhot sekä vuonna 1938 naisjaosto. Myös Osuusliike Mäki-Matin Naiset mukaan -toimikunta piti talolla tilaisuuksiaan. Sotien jälkeen työväentalolla toimi myös urheiluseura Vesa. Toiminta hiljeni maalta muuton seurauksena 1950-luvun jälkeen.[1]