Pihlajasalo

Pihlajasalo

Sijainti	Mikkeli, Juva Etelä-Savo Suomi
Vesialue	Saimaa: Luonteri
Korkein kohta	165 m mpy.
Pinta-ala	19 km²

Väestö

Asukasluku	30–40
Asutuskeskukset	Laju, Pöntilä

Pihlajasalo on saari varsinaisella Saimaalla Luonterin järvenosassa Mikkelin Anttolassa ja Juvalla Etelä-Savossa.

Maantietoa

Pihlajasalo on 8,1 kilometriä pitkä ja 3,2 kilometriä leveä. Sen pinta-ala on 19 neliökilometriä . Se sijaitsee saaristoisen Luonterin pohjoisosassa järvenosan pääselän vieressä. Sen erottaa mantereesta lännessä saaren pituinen Siikavesi, pohjoisessa Savivesi ja Siikaveteen johtava Maaralansalmi, sekä etelässä Kukassalmi ja Ukonvirta, jotka jäävät Kukassalon ja Pihlajasalon väliin. Saaren rantaviiva on melko selväpiirteinen. Huomiota kuitenkin herättää saaren eteläpäässä sijaitseva Pihlajalahti, joka aukeaa laajaksi ja saaristoiseksi lahdeksi 1,4 kilometrin pituisen Uitonsalmen lopuksi. Myös pohjoispään Maaralansalmen mutka, Hepolahti ja Hatniemi ovat poikkeavan muotoisia. Salmen vastarannalla sijaitsee niemimaan kärjessä Maaralan kylä, josta on tieyhteys saareen.

Luonterin pääselän puoli on saaretonta vesialuetta. Mustalahden suulla sijaitsee pieni Mustasaari ja sen luoto. Seppälänniemen kohdalla on Romuluoto ja sen kaksi pikkuluotoa. Kaukana selällä sijaitsevat Vattusaaret, Paskoluoto ja Lokkaluoto seuralaisineen. Syvälle saareen työntyvässä Pihlajalahdella on yhdeksän saarta ja luotoa. Suurimmat ovat Heinäsaari, Kaurasaari ja Väänäsensaari. Saaren etelärannan näkymät peittää pitkä Kukassalo. Kukassalmessa ja Ukonvirrassa on kahdeksan saarta. Niistä suurimmat ovat Jätkäsaari, Peltosaari. Siikavedellä on Pihlajasalon kohdalla 17 saarta. Suurin on Siikasaari sekä rannassa sijaitsevat Mustatsaaret. Maaralansalmessa on salmensuulla Heinäsaari sekä muualla salmessa 10 muuta luotoa.

Saarella on vuorimaata, jossa esiintyy leveitä mäkiä. Pohjoisessa sijaitsee Käränkövuori (147 m mpy.), Hepovuori (115 m), Läävämäki (137 m), Mustalahdenmäki (137 m), Soimäki (165 m), Kulopalonmäki (157 m), Uitonmäki (152 m), pieni Leipämäki (142 m), Ukonvuori (110 m) ja Leikkaanvuori (100 m). Soimäki on saaren korkein kohta ja sen huippu kohoaa lähes 90 metrin korkeuteen Saimaasta. Saaressa ei ole erityisemmin soita ja painaumat ovatkin täyttyneet järviksi tai lammiksi. Pukkilampi sijaitsee Lajussa vierellään suoksi muuttuneen Pieni Pukkilammen vieressä. Pukkilampi laskee Lajulahteen. Pöntilässä sijaitsee kolme lampea. Suurin on Hatlampi, sitten tulevat Pieni Hatlampi ja Kärmelampi. Kuntien välisellä rajalla sijaitsee piskuinen Rajalampi. Pihlajalahdella sijaitsee Ahvenlampi, jonka ojat on johdettu Siikaveden rantaan.

Saaren kiinteä asutus muodostuu 16 taloudesta. Näiden lisäksi on saarella noin 70 vapaa-ajan asuntoa. Saarelle tulee mantereelta yhdystie 15160, joka haarautuu Koikkalan ja Koikkalanmyllyn puolivälistä yhdystieltä 15156. Se johtaa pohjoiseen, jossa se haarautuu Juvalle johtavasta seututiestä 434. Saaren itäpuolelle on merkitty veneväylä 2,4 metrin syväyksellä. Myös Siikavedelle on merkitty väylä niin, että veneellä pääsee kiertämään saari viitoitettua väylää pitkin. Saaren poikki kulkee Mikkelin ja Juvan välinen kuntaraja. Saarella onkin aina sovitettu yhteen kahden eri kunnan toimintaa .

Luontoarvoja

Osa Luonterin kallioisista saarista ja luodoista muodostavat kauniin maisemallisen kokonaisuuden, jotka on liitetty Natura 2000 -hankkeen puitteessa rantojensuojeluohjelmaan (FI0500021, 8 441 hehtaaria). Alue ulottuu sekä Juvan että Mikkelin kuntien alueille. Alue ylettyy eteläiselle Kukassaarelle ja mukana on myös Pihlajasalon eteläkärkeä. Alueen eliömaailman erikoisuuksia ovat kirjoverkkoperhonen, saukko, liito-orava ja saimaannorppa.

Saaren eteläosa kuuluu pohjois-etelä- suuntaiseen kallioalueeseen, jossa esiintyy rikastuneena nikkeliä.

Historiaa

Pihlajasalon eteläkärjessä sijaitsee pystykallioon tehty Tikaskaarteenvuoren kalliomaalaus. Se muodostuu ainakin hirvikuviosta, jonka päälle on maalattu koukkupolvinen ihmiskuvio. Saaren pohjoisosassa Juvan puolella sijaitsee peltosaran itäpuolella Hepo-ojan kalliomaalauspaikka, jonka kuviot ovat ehtineet tuhoutua.

Saaren eteläosa kuului Anttolaan vuoteen 2001 asti, jolloin Anttola liitettiin Mikkeliin. Silloinen raja on käytössä nykyäänkin. Vuonna 1923 julkaistussa taloudellisessa kartassa on saaren karttanimenä ”Pihlansalo”. Saareen oli merkitty neljä kantatilaa (Pöntilä ja Pihlajasalo Juvalla, ja Pihlajalahti ja Ukonlahti Anttolaan). Näiden lisäksi oli merkitty seitsemän nimetöntä tilaa (entisiä torppia). Pihlajalahden kautta kulki kärrypolku saaren lounaisrannasta saaren keskilinjaa pitkin saaren koillisrantaan sekä keskivaiheella vastakkaisille rannoille. Juvalle johtava ja Mustoisesta alkanut tie ohitti saaren Saviselän itärannassa.

Vuonna 1971 tuli Maaralassa tie rantaan asti. Peruskartasta päätellen tästä jatkettiin saarelle ilmeisesti veneellä tai lautalla, jota ei kuitenkaan ole merkitty karttaan. Saarella ei ollut varsinaisia teitä ja kulku-urat on merkitty kärrypolkuina. Monesta talosta tuli polku tai muutama polku rantaan. Saaren sisällä olivat kulkuyhteydet heikot ja väki liikkui ilmeisesti vesitse. Anttolan puolella oli seitsemän taloa ja Juvan puolella 17 maatilaa. Talojen peltoalat olivat pieniä ja saaresta oli raivattu peltomaaksi hyvin pieni osa. Siikaveden kautta oli viitoitettu 2,1 metrin veneväylä.

Vuoden 1988 peruskartassa näkyy Maaralansalmen ylitse rakennettu pengertie. Saarella kulki yhdystie kulkien saaren keskilinjalla sijaitsevien maatilojen kautta etelään, jossa se päättyi Pihlajalahden eteläpuolelle. Tieltä haarautui 18 pienempää tietä toisille tiloille ja rantaan, missä sijaitsi vapaa-ajan asuntoja. Maatiloja, jolla oli peltomaata ympärillään, oli nyt 12. Saareen oli tässä vaiheessa kaivettu vain muutama oja.

Katso myös

• Luettelo Suomen sisävesien suurimmista saarista