Pietro Parolin
| Pietro Parolin | |
|---|---|
 Parolin vuonna 2021. |
|
| Kardinaalivaltiosihteeri | |
|
15. lokakuuta 2013–
|
|
| Edeltäjä | Tarcisio Bertone (SDB) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1955 Schiavon, Veneto, Italia |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Pontificia Università Gregoriana Pontificia Ecclesiastica Academia |
| Uskonto | Kristinusko |
| Tunnustuskunta | roomalaiskatolinen |
 Nimikirjoitus |
|
Pietro Parolin (s. 17. tammikuuta 1955) on italialainen katolisen kirkon kardinaali ja nykyinen kardinaalivaltiosihteeri. Hänet vihki papiksi Vicenzan hiippakuntaan Arnoldo Onisto 27. huhtikuuta 1980. Hänet nimitettiin 17. elokuuta 2009 apostoliseksi nuntiukseksi Venezuelaan ja Aquipendiumin titulaariarkkipiispaksi. Piispaksi vihkimisen suoritti 12. syyskuuta paavi Benedictus XVI, jota avustivat Tarcisio Bertone ja William Joseph Levada. Parolin nimitettiin katolisen kirkon valtiosihteeriksi 15. lokakuuta 2013 ja hän sai kardinaalin arvon 22. helmikuuta 2014.[1]
Varhainen elämä ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pietro Parolin syntyi Schiavonissa, Veneton maakunnassa Pohjois-Italiassa rautakaupan johtajan ja peruskoulunopettajan lapsena. Parolinin isä kuoli auto-onnettomuudessa Pietron ollessa kymmenvuotias.[2]
Parolin vihittiin papiksi vuonna 1980. Hän opiskeli kanonista oikeutta Gregoriaanisessa yliopistossa Roomassa ja kouluttautui Vatikaanin diplomaattiseen palvelukseen, jossa hän aloitti virallisen työnsä vuonna 1986.[3]
Ura Vatikaanin diplomaattina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parolin nimitettiin diplomaatiksi 31-vuotiaana. Vuosina 2002-2009 Parolin toimi valtiosuhteista vastaavana alivaltiosihteerinä, jolloin hän ohjasi Vatikaanin suhteita muun muassa Vietnamiin, Pohjois-Koreaan, Israeliin ja Kiinaan.[2]
Vuonna 2009 paavi Benedictus XVI vihki Parolinin piispaksi ja nimitti hänet nuntiukseksi Venezuelaan.[2]
Kardinaalivaltiosihteeri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavi Franciscus nimitti Parolinin valtiosihteeriksi vuonna 2013 ja vuonna 2014 kardinaalien neuvostoon.[2]
Parolinin merkittävimpiin saavutuksiin kuuluu Pyhän istuimen ja Kiinan välisten suhteiden kehittäminen, mikä huipentui vuonna 2018 kiisteltyyn sopimukseen piispojen nimittämisestä. Sopimus on saanut osakseen kritiikkiä sekä kirkon sisältä että ulkopuolelta.[2][3]
Näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parolinia on pidetty kokeneena diplomaattina, joka hallitsee useita kieliä, mukaan lukien italia, ranska, espanja ja englanti. Hänen on katsottu olevan asiantuntija erityisesti Lähi-idän ja Aasian geopoliittisissa kysymyksissä.[2]
Kriitikot näkevät Parolinin modernistisena edistysmielisenä, joka asettaa diplomaattiset ratkaisut uskon periaatteiden edelle. Kannattajat puolestaan pitävät häntä rauhan puolestapuhujana ja sovittelun mestarina.[2]
Parolinin katsotaan olevan yksi mahdollisista seuraajaehdokkaista paavi Franciscukselle.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Archbishop Pietro Parolin Bishops. Catholic-Hierarchy.org. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Cardinals: Pietro Parolin College of Cardinals Report. Viitattu 21.4.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Who is Cardinal Pietro Parolin? Hindustan Times. 21.4.2025. Viitattu 21.4.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietro Parolin Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
