Pierre Drieu La Rochelle
Pierre Drieu la Rochelle | |
---|---|
Pierre Drieu la Rochelle |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1893 |
Kuollut | 1945 (51–52 vuotta) |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pierre Drieu la Rochelle (1893 Pariisi, Ranska – 1945 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Saksan miehittäessä Ranskaa hän toimi vuodesta 1940 yhteistyössä saksalaisten miehittäjien kanssa.[1]
Drieu la Rochelle julkaisi esikoisrunokokoelman Interrogation 1917 mutta siirtyi myöhemmin esseisiin, joissa hän arvostelee niin amerikkalaista teknistymistä kuin venäläistä materialismiakin. Oman sukupolvensa nimikkorunoilijana hänen romaaneissaan on aiheena sodan käyneiden miestin kokemus. Länsieurooppalainen kulttuuri oli lähellä hänen sydäntään. Hän pohti kirjoituksissaan itsemurhaa ja lopulta sitten surmasikin itsensä.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Drieu La Rochelle syntyi normandialaiseen kansallismieliseen porvarisperheeseen, joka oli muuttanut asumaan Pariisin XVII kaupunginosaan. Perheessä oli sekä taloudellisia että aviollisia ongelmia. Hän saattoi kuitenkin käydä arvostettua yhteiskunnallisiin aloihin painottunutta korkeakoulua École libre des sciences politiquesia. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena hän sai vakavia henkisiä ongelmia, ja lisäksi hän haavoittui kolmesti. Vuonna 1934 ilmestynyt novellikokoelma La Comédie de Charleroi ilmentää hänen kokemuksiaan sodasta. Sotaseikkailujen lisäksi hänellä oli myös useita rakkausseikkailuja, sillä hän on argentiinalaisen Victoria Ocampon ja myös Christiane Renault’n (autotehtailija Louis Renault’n puoliso) rakastaja.
Drieu oli henkisesti ja tyylillisesti lähellä surrealisteja eritoten 1920-luvulla. Heistä läheisin oli ehkä Louis Aragon, joskin ystävyys myöhemmin katkesi. Hän oli kiinnostunut ranskalaisesta fasismiin suuntautuneesta Action française -liikkeestä mutta ei kutenkaan liittynyt sen mihinkään virtaukseen. Hän tuli yleisesti tunnetuksi vuonna 1922 julkaisemallaan esseellä ”Mesure de la France”. Drieu voidaan luokitella 1920-luvun aikana tasavaltalaiseksi, uskonnottomaksi, antiklerikaaliksi ja individualistiksi, joka oli lähellä tuolloista Radikaalia puoluetta.
1930-luvulla hän julistautui samalla kertaa sekä sosialistiksi että fasistiksi, mikä olisi voinut olla hänen erilaisten ajatustensa ratkaisumalli ja samalla vastaus nykyaikaisen yhteiskunnan materiaaliseen rappioon. Vähän ennen toista maailmansotaa hän liittyi fasistiseen Parti populaire français -puolueeseen ja ryhtyi sen lehden päätoimittajaksi. Aivan sodan aattona hän kuitenkin erosi puolueesta ja lehden toimituksesta.
Ranskan miehityksen aikana hän johti La Nouvelle Revue Française -aikakauslehteä ja otti voimakkaasti kantaa saksalaisten natsien kanssa tehtävän yhteistyön puolesta. Pariisin vapautuksen jälkeen hän ei kuitenkaan suostunut maanpakoon eikä piiloutumaan, vaikka useat hänen ystävänsä, eritoten André Malraux, sitä hänelle suosittelivat. Yritettyään useita kertoja itsemurhaa hän kuoli 5. maaliskuuta 1945.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Interrogation, 1917
- Fond de cantine, 1920
- État-civil, 1921
- La Valise vide, 1921
- Mesure de la France , 1922
- Plainte contre inconnu, 1924
- L’Homme couvert de femmes, 1925)
- Le Jeune Européen, 1927
- Genève ou Moscou, 1928
- Blèche, 1928
- Adieu à Gonzague 1929
- Une femme à sa fenêtre, 1930
- L’Europe contre les patries 1931
- Le Feu Follet 1931
- Journal d’un homme trompé 1934
- La Comédie de Charleroi 1934
- Socialisme fasciste, 1934
- Béloukia, 1936
- Doriot ou la vie d'un ouvrier français, 1936
- Avec Doriot, 1937
- Rêveuse Bourgeoisie, 1937
- Gilles, 1939 (teos sensuroitiin ja ilmestyi uudelleen sensuroimattomana 1942
- Ne plus attendre, 1941
- Notes pour comprendre le siècle, 1941
- L’Homme à cheval, 1943
- Les Chiens de paille, 1944 (tuhottu, mutta teos ilmestyi uudelleen 1964)
- Mémoires de Dirk Raspe, 1944 (keskeneräinen, ilmestyi 1966)
- Le Français d’Europe, 1944 (tuhottu, ilmestyi 1994)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Drieu la Rochelle, Pierre”, Otavan kirjallisuustieto, s. 180. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tarmo Kunnas, Fasismin lumous, Atena 2013 ISBN 978-951-796-933-8