Pienoisjännite

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pienoisjännitteellä (vanhempi nimitys suojajännite) tarkoitetaan tasajännitettä (DC) 120 V:hen asti ja vaihtojännitettä (AC) 50 V:hen asti. Pienoisjännitteisiä sähkölaitteita saa rakentaa, korjata ja asentaa ilman sähköalan virallista koulutusta. Pienoisjännite tunnetaan määräyksissä ja standardeissa nimellä ELV (Extra Low Voltage).

Pienoisjännitteellä toimivia laitteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisjännitteellä toimivat sähkölaitteet ovat ulkokäytössä turvallisempia kuin verkkojännitteellä toimivat laitteet. Tavallinen verkkojännite muutetaan pienoisjännitteeksi pienoisjännitemuuntajan avulla. Pienoisjännitteenä on yleisimmin käytössä 12 ja 24 voltin jännitteet, jotka eivät aiheuta käyttäjälle sähköiskun vaaraa. Tavallisimpia pienoisjännitteellä toimivia sähkölaitteita ovat jouluajan pienoislamppusarjat, koristevalaisimet ("laavalamput"), lasten auto- ja junaradat, suihkualtaiden pumput, satelliittiantennien kääntäjät ja lattialämmityskaapelit.

Pienoisjännitemuuntaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisjännitemuuntaja on yleensä sijoitettava kuivaan tilaan. Vain pienoisjännitteiset johdot ja laitteet voidaan viedä ulos. Muuntajalle on varmistettava riittävä tuulettuminen, sillä ahtaaseen tilaan sijoitettuna tai peitettynä sen kuormitettavuus pienenee huomattavasti, jolloin se voi ylikuumeta ja vahingoittua.

Asennus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös pienoisjännitteiset johdot on asennettava siten, ettei niiden eristys voi vahingoittua seinien läpivienneissä. Vahingoittunut eristys aiheuttaa palovaaran. Pienoisjännitteellä toimivien sähkölaitteiden asentamisessa ja käyttämisessä on noudatettava valmistajien antamia ohjeita ja suosituksia. Ohjeet on syytä säilyttää myöhempää käyttöä ja huoltoa varten.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kodin sähköturvallisuusopas 3.painos - Julkaisija: Turvatekniikan keskus, Helsinki - http://www.tukes.fi