Pieni karkulainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pieni karkulainen
Little Fugitive
Ohjaaja Morris Engel
Ray Ashley
Ruth Orkin
Käsikirjoittaja Morris Engel
Ray Ashley
Ruth Orkin
Tuottaja Morris Engel
Ray Ashley
Säveltäjä Eddy Lawrence Manson
Kuvaaja Morris Engel
Leikkaaja Ruth Orkin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Ensi-ilta 1953
Kesto 80 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pieni karkulainen (Little Fugitive tai The Coney Island Kid) on yhdysvaltalainen ”vapaata elokuvaa” edustava, pienellä budjetilla tehty mustavalkoelokuva pienen pojan karkumatkasta New Yorkin Coney Islandille.[1] Vuonna 1953 ensi-iltaan tulleen elokuvan ovat käsikirjoittaneet, tuottaneet ja ohjanneet Morris Engel, Ray Ashley ja Ruth Orkin, ja Engel toimi myös kuvaajana. He olivat käsikirjoituksesta Oscar-ehdokkaina ja voittivat elokuvallaan Venetsiassa Hopeisen leijonan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsenvuotias, New Yorkin Brooklynissä asuva Joey on 12-vuotiaan isoveljensä Lennien vastuulla yön yli viikonloppuna, kun äiti on katsomassa sairasta isoäitiä. Äidin lähdettyä Joey joutuu Lennien ja tämän kavereiden kepposen kohteeksi: he antavat Joeyn ampua leikkipyssyllä veljeään ja näyttelevät ketsupin avulla, että tämä vuotaa verta ja kuoli. Pojat sanovat poliisin nyt etsivän Joeya pannakseen tämän vankilaan. Joey lähtee itkien karkuun, ottaa kotoa äidin jättämät ruokarahat, juoksee juna-asemalle ja hyppää Coney Islandin rantahuvipuistoon vievään junaan. Perillä hän ihastuu huvipuiston tunnelmasta ja näyttää unohtavan pian miksi on pakomatkalla. Kun äidin ruokarahat on käytetty, vieras poika neuvoo Joeya keräämään pulloja saadakseen lisää rahaa laitteisiin. Joey jopa yöpyy rantalaiturin alla. Sillä välin huolestunut Lenny – joka on luvannut pitää Joeystä huolta kun äiti on epätoivoinen pikkuveljensä katoamisesta. Huvipuiston poniaitauksen hoitaja alkaa epäillä pienen pojan olevan puistossa yksin. Hän narraa poikaa kertomaan missä asuu ja saa selville puhelinnumeron. Kotona oleva Lennie saa puhelun ja tulee pian Coney Islandille etsimään pikkuveljeään, mutta hän on taas kadonnut ponienhoitajalta ja häntä on vaikea löytää ihmispaljoudesta. Vasta illalla uimarannan tyhjennyttyä Joey löytyy ja on hämmentynyt, kun veli onkin elossa. Pojat palaavat kotiin juuri ennen kuin äitinsä. Äiti ei tiedä karkumatkasta mitään vaan löytää pojat katsomasta televisiota ja on iloinen, kun pojat ovat pärjänneet keskenään kotona niin hyvin. Hän lupaa viedä heidät palkkioksi Coney Islandille!

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Richie Andrusco  … Joey Norton  
 Richard Brewster  … Lennie Norton  
 Winifred Cushing  … äiti  
 Jay Williams  … ponienhoitaja Jay  
 Will Lee  … valokuvaaja  
 Charlie Moss  … Harry  
 Tommy DeCanio  … Charley  

Vastaanotto ja myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammatikseen valokuvaajina toimineen kolmikon pienellä budjetilla tekemä elokuva sai riemastuneen vastaanoton ja on kohonnut ”vapaan elokuvan” klassikoksi. Sitä on esitetty paljon koululaisnäytännöissä Yhdysvalloissa. Elokuvan käsivaralta tehdyn kuvauksen ja katkonaisen leikkauksen sanotaan vaikuttaneen voimakkaasti ranskalaisen elokuvan uuden aallon syntymiseen. Muun muassa François Truffaut on sanonut filmin vapaan ja välittömän tunnelman inspiroineen häntä elokuvan 400 kepposta teossa.[2]

Tekijäkolmikko oli Oscar-ehdokkaana parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen sarjassa[3]. Elokuva voitti National Board of Review -järjestön palkinnon ja Venetsian elokuvajuhlien Hopealeijonan.

Pieni karkulainen valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ylänen,Helena: Amerikkalaisuus elokuvassa. Arkistossa sarja MOMA:n aarteita. Helsingin Sanomat, 11.10.1988, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Schwartz, Dennis: Little Fugitive homepages.sover.net. Viitattu 10.4.2019. (englanniksi)
  3. Little Fugitive awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 10.4.2019. (englanniksi)
  4. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 10.4.2019.
  5. The Best 1,000 Movies Ever Made. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Little Fugitive (1953 film)