Pianosonaatti nro 14 (Beethoven)
Ludwig van Beethovenin pianosonaatti nro 14 cis-molli op. 27 nro 2, joka tunnetaan yleisesti nimellä Kuutamosonaatti, on yksi Beethovenin tunnetuimmista sonaateista. Beethoven sävelsi teoksen vuonna 1801, ja se on omistettu Beethovenin oppilaalle, 17-vuotiaalle kreivitär Giulietta Guicciardille, johon Beethoven oli rakastunut. Beethoven ei ole antanut tällekään sonaatille lisänimeä itse, vaan nimen antoi saksalainen musiikkikriitikko Ludwig Rellstab, joka vertasi kappaletta öiseen Luzernjärveen. Sonaatin ensimmäinen osa on erittäin soitettu myös amatöörien parissa, sillä se ei ole teknisesti niin vaikea kuin muut sonaatin osat.
Kuutomosonaatin nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Kuutamosonaatti tulee saksalaisen musiikkikriitikon ja runoilijan Ludwig Rellstabin sanoista. Vuonna 1832, viisi vuotta Beethovenin kuoleman jälkeen, Rellstab vertasi ensimmäisen osan tempoa kuunvalon liikehdintään Luzernjärvellä.[1] Kymmenen vuoden sisällä nimeä "Kuutamosonaatti" (englanniksi "Moonlight Sonata" ja saksaksi "Mondscheinsonate") käytettiin saksalaisissa[2] ja englantilaisissa[3] julkaisuissa. Myöhemmin 1800-luvulla sonaatti tunnettiin yleisesti tällä nimellä.[4]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sonaatissa on kolme osaa:
- Adagio sostenuto "Si deve suonare tutto questo pezzo delicatissimamente e senza sordini"
- Allegretto "La prima parte senza repetizione"
- Presto agitato.
Ensimmäinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen osa, adagio sostenuto, on erittäin hidas. Vasen käsi soittaa oktaaveja, oikea hiljaista murtosointua trioleissa ja samalla melodiaa. Osa tekee moniin kuulijoihin lähtemättömän vaikutuksen. Osa on suurilta osin helppo soittaa, mutta muutamat vasemman käden legatot ovat suuren otteen vuoksi hankalia. Lisäksi osan rauhallinen tunnelma on vaikea säilyttää ilman että osasta tulee tylsä.
Toinen osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen osa, allegretto, keventää hieman raskasta tunnelmaa ensimmäisen osan jäljiltä. Osa on kuin menuetti, kolmijakoinen ja sisältää trion. Tämä kaikki on Des-duurissa. Triossa on oikeastaan kyse oikean ja vasemman käden vuoropuhelusta, vain eri rytmissä.
Kolmas osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viimeinen osa on myrskyisä, ja siinä purkautuu ensimmäisen osan lataus. Osa on sonaattimuotoinen ja sisältää nopeita arpeggioita ja paljon korostuksia. Beethovenin ystävä Antonín Reicha kertoo:
"Beethoven pyysi minua kääntämään sivuja, mutta olin liian kiireinen kiskoessani hänen soitostaan katkenneita kieliä flyygelistä ulos, etteivät ne estäisi muita vasaroita toimimasta. Sain loppujen lopuksi tehtyä kaikki hommani kunnialla, kiskoin kieliä ulos flyygelistä, vapautin irronneisiin kieliin takertuneita vasaroita ja käänsin sivuja. Konsertin loputtua olin hikisempi kuin Beethoven!"
Beethoven tunnettiin muutenkin siitä, että hän monissa esityksissään rikkoi flyygelistä kielet soittamalla kovaa.
Sonaatin vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
C♯-molli-sonaatin, erityisesti sen kolmannen osan, katsotaan olleen inspiraationa Frédéric Chopinin Fantaisie-Impromptulle ja että tämä oli itse asiassa kunnianosoitus Beethovenille. Se paljastaa sonaatin kolmen osan keskeiset suhteet, sointurakenteet ja jopa jakaa joitakin kohtia.[5]
Ernst Oster kirjoittaa: "Fantaisie-Impromptun avulla voimme ainakin tunnistaa, mitkä c♯-molli-sonaatin erityispiirteet osuivat tuleen Chopinissa. Voimme itse asiassa pitää Chopinia opettajanamme, kun hän osoittaa koodaa ja sanoo: Katso tästä, tämä on hienoa. Ota tämä esimerkki huomioon! ... Fantaisie-Impromptu on ehkä ainoa tapaus, jossa yksi nero paljastaa meille – jos vain oman sävellyksensä avulla – sen, mitä hän todella kuulee toisen neron teoksessa."[5]
Carl Bohm sävelsi teoksen viululle ja pianolle nimeltä "Meditaatio", op. 296, jossa hän lisää viulumelodian Beethovenin sonaatin muuttumattoman ensimmäisen osan päälle.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 9 facts about Beethoven’s Moonlight Sonata – Popular Beethoven popularbeethoven.com. Viitattu 26.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Allgemeiner musikalischer Anzeiger. T. Haslinger, 1837. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2022). de
- ↑ University of California Libraries: The life of Beethoven, including his correspondence with his friends, numerous characteristic traits, and remarks on his musical works. London : H. Colburn, 1841. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2022).
- ↑ Moscheles, Ignaz: Aunt Judy's Magazine, s. 109. Bell and Daldy, 1879. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.1.2022). en
- ↑ a b Oster, Ernst: The Fantaisie-Impromptu: A Tribute to Beethoven, s. 189, 207. Yale University Press, 1983. ISBN 9780300028003.
- ↑ Meditation, Op.296 (Bohm, Carl) – IMSLP imslp.org. Viitattu 26.1.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piano Sonata No.10, Op.14 No.2 (Beethoven, Ludwig van) International Music Score Library Project (IMSLP). Viitattu 16.12.2018.
- Schwarm, Betsy: Moonlight Sonata Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.12.2018.
