Pianosonaatit (Beethoven)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ludwig van Beethoven.

Ludwig van Beethovenin pianosonaatteja on 32 kappaletta, ja ne kuuluvat taidemusiikin historian merkittävimpiin teossarjoihin.

Ludwig van Beethoven oli ensimmäisiä, jotka rikkoivat kolmiosaista sonaattimuotoa. Beethoven kirjoitti sonaatteihinsa usein neljännen osan, mistä tuli romantiikan ajan vallitseva käytäntö. Beethoven tilasi pianonvalmistajilta suurempiäänialaisia soittimia Waldstein-sonaattia varten, mistä johtuu pianoihin vakiintunut lopullinen koskettimien määrä.

Sonaateissa musiikin sävyt vaihtelevat synkästä riemuisaan ja pisteliäästä kauniiseen. Beethovenin varhais- ja myöhäissonaattien välinen ero on kuitenkin selvästi havaittavissa. Beethovenin myöhäissonaatit viitoittivat tietä romantiikkaan, jonka katsotaan alkaneen viimeistään säveltäjän elämän loppuvaiheessa.

Sonaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. op. 2 nro 1 f-molli
  2. op. 2 nro 2 A-duuri
  3. op. 2 nro 3 C-duuri
  4. op. 7 Es-duuri
  5. op. 10 nro 1 c-molli
  6. op. 10 nro 2 F-duuri
  7. op. 10 nro 3 D-duuri
  8. op. 13 c-molli (Pateettinen sonaatti)
  9. op. 14-1 E-duuri
  10. op. 14-2 G-duuri
  11. op. 22 B-duuri
  12. op. 26 As-duuri (Surumarssi)
  13. op. 27 nro 1 Es-duuri (Sonata quasi una fantasia)
  14. op. 27 nro 2 cis-molli (Kuutamosonaatti)
  15. op. 28 D-duuri (Pastoraalisonaatti)
  16. op. 31 nro 1 G-duuri
  17. op. 31 nro 2 d-molli (Myrsky)
  18. op. 31 nro 3 Es-duuri Metsästys
  19. op. 49 nro 1 B-duuri
  20. op. 49 nro 2 G-duuri
  21. op. 53 C-duuri (Waldstein-sonaatti)
  22. op. 54 F-duuri
  23. op. 57 f-molli (Appassionata)
  24. op. 78 Fis-duuri
  25. op. 79 G-duuri
  26. op. 81a Es-duuri (Jäähyväissonaatti)
  27. op. 90 e-molli
  28. op. 101 A-duuri
  29. op. 106 B-duuri (Hammerklavier-sonaatti)
  30. op. 109 E-duuri
  31. op. 110 As-duuri
  32. op. 111 c-molli