Peter Stierncrantz
Peter t. Petter Stierncrantz (1681–1737[1]) oli vapaaherra ja suomalainen maaherra. Hän oli upseeri (everstin arvo 1717), ennen kuin hänestä tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra. Hän oli merkittävimpiä karoliinipietistejä ja maaherranakin edisti pietistisen uudistusohjelman toimeenpanoa kirkossa. Pietististen pyrkimystensä vuoksi hän ajautui ristiriitoihin puhdasoppisten pappien kanssa.[1]
Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi määrätty karoliinieversti ja vapaaherra Petter Stierncrantz saapui seurueineen Helsingin seudulle marraskuun loppupuolella 1721. Maaherran kiireellisimpiin tehtäviin kuuluivat Venäjältä vapautuneiden sotavankien huolto sekä hallintokoneiston uudelleen järjestäminen ja käynnistäminen venäläismiehityksen jälkeen. Stierncrantz käynnisti hallituksen hyväksymän tutkimuksen, jossa selvitettiin maatilojen kärsimät vahingot venäläismiehityksen aikana, jotta voitiin myöntää vapaavuosia verotuksesta olosuhteiden mukaisesti. Metsänhakkuut, tukkien uitto sekä palkkien veisto ja myynti sahoille muodostivat lyhyen aikaa kukoistaneen elinkeinon 1720-luvun lopussa ja 1730-luvun alussa. Tukkien uittamisessa syntyneet vahingot ja metsävarojen niukkuus aiheuttivat valituksia, jotka saivat maaherran keskusvallan linjaa noudattaen kieltämään palkkikaupan vuonna 1724. Sen sijaan vientisahojen toimintaa hallitus ja maaherra halusivat tukea, koska ne edustivat pidemmälle jalostetun puutavaran myyntiä. Luvattomien sahojen harjoittama puutavaran myynti kuitenkin työllisti virkavaltaa, mutta sitä katsottiin silti hieman läpi sormien. Vuonna 1737 Stierncrantzin kausi Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherrana päättyi ja hänen tilalleen tuli vapaaherra Axel Erik Gyllenstierna.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 158
- ↑ Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713-1865, s. 26-45. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9.
|
