Pesänkavallus
Pesänkavallus oli Suomessa aiemmin rikos, jossa aviopuolisot kavalsivat jotakin toisiltaan, lapset vanhemmiltaan, kasvatit kasvatusvanhemmiltaan, kuolinpesän osakkaat tai muut yhteisestä pesästä tai yhtiön osakkaat pesästä tai yhtiöstä. Siitä rangaistiin sakolla tai erittäin raskauttavissa tapauksissa korkeintaan vuodella vankeutta. Syytteen nostamiseksi asianomistajan tuli ilmoittaa rikos syytteeseen pantavaksi. Näin säädettiin vuoden 1889 rikoslain (39/1889) 30. luvussa,[1] joka kuului alkuperäisenä seuraavasti:
30 Luku. Pesänkavaltamisesta
1 §. Jos aviopuolisot kavaltavat jotakin toisiltansa, taikka lapset vanhemmiltansa, taikka kasvatit kasvatusvanhemmiltansa, taikka kuolinpesän osakkaat tahi muut yhteisen pesän tai yhtiön osamiehet pesästä tai yhtiöstä; rangaistakoon syyllinen pesänkavaltamisesta sakolla. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat; olkoon rangaistus vankeutta korkeintaan yksi vuosi.
2 §. Pesänkavaltamisesta älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
Historia ja nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsin samankaltainen säännös oli jo vuoden 1734 lain rikoskaaren 51 luvussa.[2] Voimassa olevasta rikoslaista pesänkavallus poistettiin vuoden 1991 alusta alkaen, kun laki rikoslain muuttamisesta (769/1990) tuli voimaan.[3] Vanhojen säännösten sijaan alettiin soveltaa rikoslain 28. lukua, joka sisältää oikeussäännökset varkaudesta ja kavalluksesta. Hallituksen esityksessä todettiin, että erillisestä pesänkavalluksen tunnusmerkistöstä ehdotetaan luovuttavaksi ja että tällöin erityissäännöksen puuttuessa pesänkavaltaminen sisältyisi osin varkauden osin kavalluksen tunnusmerkistöön sen mukaan, kenen hallusta omaisuus on anastettu.[4]