Pernoonkoski

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pernoonkoskien Sittaränniä alimmassa koskiportaassa.

Pernoonkoski on Kymijoen koski Kotkassa. Koski sijaitsee joen itäisen laskuhaaran eli Pernoonhaaran alkuosassa. Pernoonkoski on Kymijoen putouskorkeudeltaan suurin vapaana virtaava koskialue ja sitä pidetään Etelä-Suomen parhaana koskimelontapaikkana.[1] Alue on suojeltu koskiensuojelulailla ja se kuuluu Kymijoen Natura 2000 -alueeseen (FI0401001).[2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pernoonkosket koostuvat useista erillisistä koskista, jotka yhdessä muodostavat 1,2 km pitkän kolmiportaisen koskialueen. Koskissa on putouskorkeutta yhteensä noin 5 metriä ja pinta-ala on 16 hehtaaria. Koskissa on niitä jakavia saaria ja välissä suvantoja.[3]

Pernoonkoskien Myllykoskea ylimmässä koskiportaassa.

Ylimmän koskiportaan muodostavat myös Torminvirtana tunnettu Myllykoski ja Vääräänkoski (Vääränkoski). Joen pääväylässä sijaitseva suhteellisen syvävetinen Myllykoski on isoine aaltoineen ja stoppareineen koskimelojien suosima harjoittelupaikka ja se kuuluu koskiluokituksen luokkaan II. Vääräänkoski on kapeampi, matalampi ja luonteeltaan puromaisempi. Se kuuluu koskiluokkaan I ja on laskettavissa soutuveneellä tai avokanootilla.

Keskimmäisen koskiportaan muodostaa pääväylässä sijaitseva Ruhankoski eli Karkuuskoski (Karkkuus) ja Ruhanväärä.[1] Ruhankoski kuuluu koskiluokkaan II.

Alimpana ovat vierekkäin Pykinkoski, Tukkiränni ja Sittaränni.[1] Pykinkoski (luokka I) joen länsireunassa on luonteeltaan Vääräänkosken kaltainen kapea, matala ja kivikkoinen ränni, jonka voi laskea avokanootilla. Tukkiränni (luokka II+) on alaportaan keskimmäinen koski, joka on saanut nimensä voimakkaasta vaakapyörteestä eli stopparista, johon aikoinaan uitettavat tukit jäivät pyörimään pitkäksikin toviksi. Voimakkaasta stopparista johtuen Tukkirännin laskeminen sopii ainoastaan kokeneille koskimelojille. Sittaränni (luokka II) on voimakasvirtainen, matala ja kivikkoinen koski joen itäreunassa. Sittaränni sopii kokeneille koskimelojille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pernoon kosket Koskimelonta.com. Viitattu 27.12.2010.
  2. Kymijoki www.ympäristö.fi. Viitattu 20.9.2011.
  3. Hanna Häkkinen: Vaelluspoikasruuvin sijoittaminen Kymijokeen (pdf) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 162/2007. Viitattu 28.12.2010.
Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.