Tämä on lupaava artikkeli.

Perinnöksiosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Perinnöksiosto eli verolleosto[1] oli mahdollisuus hankkia omistusoikeus kruununtilaan maksamalla määrätty tilan veroja vastaava rahasumma valtiolle. Menettely yleistyi 1700-luvulla ja lakkasi Suomessa 1960-luvulla, kun viimeisetkin kruununtilat oli muutettu perintötiloiksi.[2] Perinnöksioston kohteen tuli olla vakaalla asukasoikeudella hallittu kruununtila. Tällaisia olivat tavalliset kruununtilat, kruununrusthollit, kruununuutistalot, ratsuvelvolliset säterit, verollepannut torpat ja ulkopalstat.[3]

Ensimmäiset määräykset perinnöksiostosta annettiin Juhana III:n aikana kuninkaallisella patentilla vuonna 1582.[4] Perinnöksiostoa säätelevä asetus annettiin 1723. Aluksi tiloja myytiin kenelle tahansa, vaikka enemmistö ostajista oli kruununtilaa viljeleviä talonpoikia. Vuodesta 1789 lähtien vain heillä oli perinnöksiosto-oikeus. Tähän sääntöön oli tosin joitakin poikkeuksia. Kruununtilojen muuttaminen perintötiloiksi oli nopeinta Länsi-Suomessa. Suomen autonomian ajan alkaessa perintömaata oli jokseenkin yhtä paljon kuin kruununmaata.[5]

Kruununtilan asukkaan ostaessa tilan perinnöksi perillisilleen hän sai menettelystä viranomaisen antaman perintökirjan. Perinnöksiostoa koskeva anomus ja määrätyt kuulutusrahat jätettiin lääninhallitukseen tai paikkakunnan nimismiehelle, joka toimitti ne lääninhallitukseen. Siellä laskettiin tilan hinta ja kirjoitettiin perintökirja.[6]

Tilan hinta saatiin vuodesta 1741 lähtien[4] laskemalla yhteen kolmen viimeisen vuoden veroesineiden arvo keskiverohinnan mukaan.[3] Vuonna 1849 annetulla julistuksella hinnaksi määrättiin veroparselien kolminkertainen arvo. Veroparselien arvona pidettiin ostohakemusta edeltävän vuoden keskiverohintaa.[7] Keskiverohintojen määrääminen lakkautettiin lailla 1930 ja tilan hinnaksi tuli kolminkertainen vuoden 1930 keskiverohinta.[8] Vuonna 1951 säädetyllä lailla muutettiin sekamuotoistilojen kruununluontoiset osat viran puolesta ja ilmaiseksi perintöluontoisiksi. Sekamuotoistila oli tila, jossa oli sekä perintö- että kruununluontoista maata.[3]

Vuonna 1963 perinnöksiosto-oikeus koski enää hieman yli tuhatta kruununtilaa.[3] Lopullisesti vanhat, vuosina 1723 ja 1789 annetut säädökset kruununtilojen perinnöksi myymistä kumottiin vasta vuonna 1995 samalla, kun viimeiset vielä voimassa olleet säätyjen erioikeudet lakkautettiin.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961, hakusana verolleosto.
  2. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993, ISBN 951-35-4644-6, hakusana perinnöksiosto.
  3. a b c d Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana perinnöksiosto.
  4. a b Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919, hakusana perinnöksi-osto.
  5. Spectrum, WSOY 1976–1983, ISBN 951-0-07239-7, hakusana maanomistus, osa 7 sivu 221.
  6. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusana verolleosto.
  7. Iso tietosanakirja, hakusana perinnöksiosto.
  8. Laki verohinnantaksojen lakkauttamisesta sekä niihin sisältyvien hintojen perusteella suoritettavien valtion menojen vakauttamisesta, 232/1930, verohinnanpanot lakkautettiin vuodesta 1931 alkaen.
  9. Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamiseta (971/1995)