Perikleen aika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perikles ja Aspasia kuvanveistäjä Feidiaan työpajassa. Louis Héctor Leroux, 1800-luku.

Perikleen aika eli Ateenan kultakausi viittaa antiikin Ateenan kukoistuskauteen klassisella kaudella noin vuosina 461–429 eaa. Aikakausi on saanut nimensä siitä, että suurimman osan siitä kaupungin tosiasiallisena johtajana toimi Perikles (495–429 eaa.), aikalaisistaan erottunut strategos, poliitikko ja puhuja. Kaupunki nousi hänen ajallaan historiansa suurimpaan kukoistukseen ja valta-asemaan, ja tuotti monet niistä arkkitehtuurin, kirjallisuuden ja muun kulttuurin teoksista, joista se edelleen usein tunnetaan.[1][2] Laajemmin ottaen Ateenan kultakautena voidaan pitää koko klassisen kauden ensimmäistä puoliskoa persialaissodissa vuonna 480 eaa. saadusta voitosta aina peloponnesolaissodan päättymiseen vuonna 404 eaa.[3][4]

Perikles nousi strategokseksi vuonna 445 eaa. ja toimi virassa kuolemaansa 429 eaa. saakka, aina kansankokouksen uudelleen valitsemana. Hän suosi taiteita ja kirjallisuutta, loi puheillaan voimakasta kansallisylpeyttä ja antoi Ateenalle kukoistuksen, joka ei palannut kaupungin historian aikana myöhemmin. Kaupunki nousi kulttuurin ja oppineisuuden keskukseksi. Perikles toteutti myös suuren joukon julkisia rakennushankkeita ja pyrki monin tavoin parantamaan kansalaisten elämää. Hän rakennutti muun muassa Parthenonin temppelin, Erekhtheionin ja Propylaian Akropoliille sekä Odeionin kukkulan etelärinteeseen. Ateena vaurastui hopeakaivostensa ansiosta. Myös Deloksen meriliiton jäsenten maksamilla veroilla oli suuri merkitys tämän vaurauden luomisessa.[1][2][3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan merivalta sai alkunsa persialaissodissa Salamiin taistelussa vuonna 480 eaa. saadun voiton myötä. Plataiain taistelun vuonna 479 eaa. jälkeen Ateena alkoi nousta koko Kreikan vahvimmaksi kaupunkivaltioksi. Tätä ennen Sparta oli ollut kaupunkivaltioista vahvin, mutta persialaissotien jälkeen se vetäytyi vapaaehtoisesti sivummalle. Näin Ateena sai johtoaseman edelleen uhaksi koettuja persialaisia vastaan.[3]

Ateena oli kärsinyt sodista paljon ja pelkäsi Persian uutta hyökkäystä. Näin kaupungin politiikka alkoi suuntautua tämän mukaisesti: kaupunki jatkoi niiden puolien vahvistamista, jotka olivat olleet tuomassa voittoa sodassa, toisin sanoen demokratian, laivaston ja merivallan laajentamista; ja toisaalta pyrki ulkopolitiikassaan saamaan ensin lisää voittoja Persiasta ja myöhemmin rajoittamaan muiden kaupunkivaltioiden, ennen kaikkea Spartan, nousua uudeksi uhaksi. Näin Ateena valitsi puolustautumisella perustellun laajentumispolitiikan.[3] Valtapolitiikkansa välineeksi ateenalaiset perustivat jo ennen Periklestä Deloksen meriliiton.[3] Sen jäsenet maksoivat Ateenalle rahaveroa, jota käyttäen Ateena järjesti laivaston koko liiton puolustamiseksi. 400-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla Perikles muodostui Ateenan politiikan henkilöitymäksi.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perikleen hautajaispuhe. Philipp Foltz, 1877.

Demokratian laajentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

400-luvun eaa. kuluessa Ateenan demokratiaa laajennettiin edelleen Kleistheneen ja Efialteen aikaisempien uudistusten jälkeen, ja aristokratian valtaa vastaavasti vähennettiin. Arkontin virka avattiin zeugitai-luokalle jo vuonna 457 eaa.[3] Perikleen aloitteesta bulen eli neuvoston ja heliaian eli valamiesoikeusistuimen jäsenille alettiin samoihin aikoihin maksaa palkkaa. Tämä laajensi Ateenan demokratiaa, koska se teki nämä tehtävät mahdollisiksi myös köyhemmälle väestölle, jotka menettivät kokousten vuoksi työaikaa.[5] Toisaalta historioitsija Thukydides kuvaa Perikleen hallinnon käytännössä Perikleen itsensä johtamaksi aristokratiaksi, joka oli vain nimellisesti demokratia.[6] Perikleestä tuli yksi vaikutusvaltaisimpia puhujia Ateenan ekklesiassa eli kansankokouksessa.[3]

Kansalaisuuslait[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perikleen aloitteesta Ateenan kansalaisuuslakeja muutettiin vuonna 451 eaa. niin, että kansalaisuus oli mahdollista vain lapsille, joiden kummatkin vanhemmat olivat Ateenan kansalaisia.[5] Aikaisemmin kansalaisuuden olivat saaneet myös lapset, joidet isän puoliso oli ei-ateenalainen. Vieraspaikkakuntalaisten puolisoiden ottaminen oli ollut erityisesti aristokraattien eli ylimystösukujen tapana. Näin muutos heikensi entisestään aristokraattien asemaa. Kansalaisuusluettelot tarkistettiin ja puhdistettiin henkilöistä, jotka olivat mahdollisesti saaneet kansalaisuuden petoksella.[7][8]

Perikleen kansalaisuuslait tekivät näin kansalaisuudesta erityisemmän ja vahvistivat sen merkitystä sekä ateenalaisten äitien asemaa. Kansalaisuus ja samalla demokratian tuomat edut rajattiin entistä pienemmälle piirille. Etuihin kuuluivat oikeus osallistua politiikkaan, vaikuttaa omaa elämää koskeviin päätöksiin, tasa-arvoinen asema lain edessä sekä oikeus omista maata ja kiinteistöjä kaupunkivaltion alueella. Naisten asema oli heikompi, koska he eivät saaneet osallistua politiikkaan, mutta heillä oli oikeus hallinnoida omaisuuttaan ja sekä oikeus lain suojaan.[7]

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopolitiikassa Perikles pyrki vahvistamaan Ateenaa sekä vanhan vihollisen Persian mahdollista uhkaa vastaan että uudeksi viholliseksi muodostumassa ollutta Spartaa vastaan. Ensin mainittu tavoite kärsi takaiskun, kun ateenalaiset epäonnistuivat Egyptin vapauttamisessa Persian vallasta vuonna 454 eaa. Tämän jälkeen ateenalaiset siirsivät Deloksen meriliiton kassan Delokselta Ateenaan sillä ajatuksella, että se olisi paremmin suojassa. Ateenalaiset tekivät päätöksen ilmeisesti yksipuolisesti, ja se oli merkittävä vaihe meriliiton muuttamisessa Ateenan valtapolitiikan välineeksi. Egyptissä koetun tappion jälkeen ateenalaiset yrittivät vielä vapauttaa Kyproksen Persian vallasta. Myös tämä yritys epäonnistui, ja Kimon kuoli sotaretkellä vuonna 450 eaa.[9][10]

Ateenan ja Spartan vihollisuudet johtivat niin kutsuttuun ensimmäiseen peloponnesolaissotaan vuosina 460–445 eaa. Vihollisuudet Spartan ja sen liittolaisten eli peloponnesolaisliiton kanssa lisääntyivät jo Kimonin Spartan avuksi vuonna 462 eaa. tekemän sotaretken jälkeen. Kyproksen valtauksen epäonnistuttua Ateena luopui yrityksistä Persiaa vastaan, ja otti tavoitteekseen Spartan vahvistumisen estämisen sekä Deloksen meriliiton koossapitämisen kapinayritykset kukistamalla.[9][11]

Vuonna 449 eaa. solmittiin Kalliaan rauha Persian kanssa, mikä päätti persialaissodat virallisesti.[3] Vuonna 445 eaa. Perikles järjesti rauhan Spartan kanssa. Sen tavoitteena oli jäädyttää saavutetut valta-asemat kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ja näin vakiinnuttaa Ateenan valta-asema meriliitossa. Rauha mahdollisti myös sen, että Perikles saattoi keskittyä poliittisiin vastustajiinsa Ateenassa. Näihin kuului muun muassa poliitikko Thukydides. Vastustajien mukaan Perikleellä oli liikaa valtaa kymmenen strategoksen joukossa. Perikles vahvisti johtoasemansa, joka ei perustunut mihinkään lakiin, ja hänet valittiin strategokseksi 15 kertaa peräkkäin.[4][12]

Ulkopolitiikassa Perikles oli kovaotteinen, ja suosi usein voimaa neuvottelujen sijasta pyrkiessään estämään Deloksen meriliiton hajoamisen. Hän muun muassa kukisti voimalla Samoksen kapinan vuosina 441–439 eaa. Ateena myös tuki Spartaa vastaan kapinoineita kaupunkeja, ja tämän seurauksena sodan uhka Spartan kanssa lisääntyi jälleen. Vastustajat syyttivät Periklestä Spartan provosoimisesta ja sodan lietsomisesta. Perikles taas katsoi, ettei mihinkään Spartan vaatimuksiin voitu suostua, koska kyse oli Ateenan toimintavapaudesta. Konflikti johti lopulta peloponnesolaissotana tunnettuun sotaan vuonna 431 eaa. kesken 30 vuoden rauhan. Perikles kuoli sodan alkupuolella vuonn 429 eaa. Sota pitkittyi ja johti lopulta Ateenan täydelliseen tappioon vuonna 404 eaa. Se taas päätti Ateenan kultakauden.[4][13]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus ja kuvataide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan kultakaudella tapahtui taiteiden ja tieteiden suorastaan räjähdysmäistä kehitystä. Ateenasta tuli ensimmäistä kertaa sen historiassa näiden alojen tärkein keskus kreikkalaisessa kulttuuripiirissä. Kaupunki houkutteli kyvykkäimpiä ihmisiä muista kaupungeista koko kreikkalaisesta maailmasta. Kaupunkiin kerääntyi suuri määrä kierteleviä opettajia, kuten sofisteja ja puhetaidon opettajia. Näihin kuuluivat muun muassa Damon ja Protagoras. Filosofiassa Ateenassa vaikuttivat Anaksagoras ja Sokrates, joiden perintöä jatkoivat myöhemmin 300-luvulla eaa. Platon ja Aristoteles. Näytelmäkirjallisuudessa vaikuttivat Aiskhylos, Sofokles, Euripides ja Aristofanes, historiankirjoituksessa Herodotos ja Thukydides ja kuvanveistossa Feidias.[3]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akropolis. Leo von Klenze, 1846.

Persialaiset olivat tuhonneet Ateenan ja sen temppelit vuonna 480 eaa. Perikles aloitti vuonna 447 eaa., pian Persian kanssa solmitun Kalliaan rauhan jälkeen ja sen kunniaksi, suurisuuntaisen rakennusohjelman, jonka keskiössä oli Ateenan Akropoliin eli linnavuoren uusiminen ja kaunistaminen. Merkittävimmät rakennukset olivat suurikokoinen Athene-jumalattaren temppeli Parthenon, Erekhtheion, Athene Niken temppeli sekä linnavuoren länsipään suurikokoinen porttirakennelma Propylaia. Parthenon koristeltiin Athenen kulttikuvalla sekä marmoriveistoksilla kuvanveistäjä Feidiaan johdolla.[3][14][15]

Rakennusohjelmaa työllisti suuren määrän köyhempää väestöä.[3] Hanketta kritisoitiin omana aikanaan sen suurisuuntaisuuden ja kalliuden vuoksi. Nykyrahassa hinnaksi on arvioitu noin miljardi dollaria, tai joka tapauksessa äärimmäisen suuri summa tuon ajan kaupunkivaltiolle. Hanke rahoitettiin ainakin osaksi Deloksen meriliiton jäsenten maksamilla veroilla. Periklestä syytettiin valtion budjetin tuhoamisesta. Tuloksena syntyneet rakennukset tekivät Ateenasta aikansa loistokkaimman kaupungin. Ne ovat edelleen Ateenan ja koko Kreikan tunnetuimpia, ja niillä on ollut valtava vaikutus käsitykseen koko antiikin Kreikasta ja sen kultakaudesta klassisesta kaudesta.[14][16]

Plutarkhos kuvaa yhdeksi Perikleen motiiviksi rakennushankkeissa sen, että tämä halusi antaa Ateenan suuruuden tuomasta hyvinvoinnista osan myös kaupungissa olleelle väestölle, kuten käsityöläisille, ei pelkästään niille, jotka pitivät imperiumin suuruutta yllä armeijassa ja laivastossa. Kun Perikles joutui puolustamaan kustannuksia ekklesiassa, hän sanoi kyllä maksavansa rakennukset itse ja kirjoituttavansa niihin oman nimensä ateenalaisten nimen sijaan; ateenalaiset luopuivat heti arvostelustaan.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ATHENS Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Smith, William: ”Athenae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k Ancient Greece. An Illustrated History, s. 110–121. Illustrated Histories of the Ancient World Series. New York: Marshall Cavendish, 2011. ISBN 978-0-7614-9955-8.
  4. a b c Martin, Thomas R.: The Breakdown of Peace An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
  5. a b Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 630. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  6. Thukydides: Peloponnesolaissota 2.65.9; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 9.
  7. a b Martin, Thomas R.: The Citizenship Law of Pericles An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
  8. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 37.2–5; Aristoteles: Ateenan valtiomuoto 26.4.
  9. a b Martin, Thomas R.: Periclean Foreign Policy An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
  10. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.104, 1.109–110, 1.112; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 18–19, Perikles 12.1–2.
  11. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.102, 1.105, 1.112–114; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja Kimon 17.2, 17.3–6, Perikles 10.1–3.
  12. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.115; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 14, 16.3, 24.1; Aristoteles: Ateenan valtiomuoto 28.2, 28.5, 61.1–2; Pausanias: Kreikan kuvaus 5.23.4.
  13. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.115–118, 1.125–126, 1.139–144; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 24–28.
  14. a b Martin, Thomas R.: Pericles' Acropolis An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
  15. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 12–13.10; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.4–28.3.
  16. Martin, Thomas R.: The Controversial Cost of the Periclean Program An Overview of Classical Greek History from Mycenae to Alexander. Viitattu 5.11.2018.
  17. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 12–14.