Perheterapia
Perheterapia on perheen sisäisen vuorovaikutuksen kokonaisuudessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyvien häiriöiden ja niiden aiheuttaman kärsimysen tutkimiseen, ymmärtämiseen ja hoitamiseen tähtäävää ammatillista ja tietoista toimintaa. Perheterapia tähtää rakentavien ratkaisujen hakemiseen. Lähestymisessä hyödynnetään perheen vuorovaikutuksen myönteisiä voimavaroja ja pyritään muuttamaan tai purkamaan yksilöiden psykopatologiaa ylläpitäviä vuorovaikutuskuvioita.[1][2][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aaltonen, J.: Perheterapiat, s. 795-805 ja 825 teoksessa Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. 11. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2014. ISBN 978-951-656-490-9
- ↑ Tikkanen, T.: Psykoterapiaopas - Monta tietä itsetuntemukseen ja iloon, s. 113-121 Perheterapia. 3. painos. Helsinki: WSOY, Suomen mielenterveysseura, 2006. ISBN 951-0-31986-4
- ↑ Aaltonen, J. & Laitila, A.: ”10. luku”, Perheterapia, s. 207–223. (teoksessa Huttunen, M. O. & Kalska, H. (toimittajat) Psykoterapiat) 3. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2015. ISBN 978-951-656-519-7
- ↑ Mikael Saarinen: Psykoterapiaan? s. 85–88 Pari-, perhe- ja verkostoterapiat. Helsinki: Edita, 2010. ISBN 978-951-37-5686-4